Jussi Ojajärvi, kolumnikuva

Kummityttö käväisi kesällä ensimmäisillä rockfestivaaleillaan. Se sai minut miettimää nomaa festarihistoriaani. Muinaisella 1980-luvulla festarit olivat monella tapaa parasta, mitä olla saattoi. Bändejä, joiden näkemisestä oli haaveillut. Hauskanpitoa ja pussailua. Yhteisöllisyyttä. Aurinkoa, sadetta ja ikimuistoisia extreme-olosuhteita.

Provinssirockon mielessäni edelleen festivaalin arkkityyppi.Tuolloinhan seajoittui aivan alkukesään, ja ehkä siksikin siitä tuli monelle sukupolvestani riitinomainen tapaus.