Jussi Ojajärvi, kolumnikuva
Kummityttö käväisi kesällä ensimmäisillä rockfestivaaleillaan. Se sai minut miettimää nomaa festarihistoriaani. Muinaisella 1980-luvulla festarit olivat monella tapaa parasta, mitä olla saattoi. Bändejä, joiden näkemisestä oli haaveillut. Hauskanpitoa ja pussailua. Yhteisöllisyyttä. Aurinkoa, sadetta ja ikimuistoisia extreme-olosuhteita.
Provinssirockon mielessäni edelleen festivaalin arkkityyppi.Tuolloinhan seajoittui aivan alkukesään, ja ehkä siksikin siitä tuli monelle sukupolvestani riitinomainen tapaus.
Haluatko jatkaa lukemista?
Tilaa I-P Digi ensimmäiset 2 kk vain 9,90 €
Rajaton lukuoikeus verkkosivuilla ja sovelluksessa
Näköislehdet ja arkisto
Galleriat, videot ja live-lähetykset
Podcastit, pelit ja koulutukset
Päivittäiset uutiset sähköpostiisi
Tilaajaedut