Alisuoriutuminen odotuksiin nähden on jo pitkään leimannut Suomen yleisurheilijoiden suorituksia MM- ja olympiatasolla, ja mitaliton putki on päässyt venymään jo kolmien kisojen mittaiseksi. Suomen MM-joukkue on kuitenkin nyt kilpailukykyisempi kuin vuosiin, minkä vuoksi synkkä ajanjakso on korkea aika painaa historiaan Budapestissa.
Sen jälkeen, kun Tommi Evilän pituuspronssi pelasti isäntämaan MM-kisat Helsingin rankkasateessa vuonna 2005, on Suomen laariin satanut vain kolme MM-mitalia. Jokainen niistä on keihäsmies Tero Pitkämäen käsialaa.
Eikä Pitkämäkikään varsinainen arvokisojen erikoismies ollut.
Vaikka ilmajokelainen nappasikin vuoden 2007 MM-kultansa lisäksi kolme himmeämpää mitalia MM- ja olympiakisoissa, olisi vuosikymmenen ajan lajinsa terävimpään eliittiin kuuluneella Pitkämäellä ollut enempäänkin rahkeita. Kirkkaimmat mitalit löysivätkin usein tiensä kilpakumppani Andreas Thorkildsenin palkintokaappiin.
Toinen keihäsmies, Antti Ruuskanen, on Pitkämäen lisäksi ainoa suomalaisurheilija, joka on päässyt juhlimaan mitalia korkeimmalla tasolla vuoden 2005 jälkeen. Aivan huippuonnistumiseksi ei Lontoon olympiakisojen reilu 84 metriä kantanutta hopeaheittoa voi kuitenkaan sanoa.
Kolmen suomalaisheittäjän finaalissa kultaa olisi nimittäin ollut tarjolla vajaalla 85-metrisellä.
Vaikka Suomella ei potentiaalisia mitalikandidaatteja keihäsmiesten lisäksi ole liiaksi ollutkaan, olisi ainakin Olli-Pekka Karjalaiselta, Jukka Keskisalolta ja viimeiset huippuvuotensa sinivalkoisissa heittäneeltä Franz Krugerilta voinut odottaa enemmän globaalilla arvokisanäyttämöllä.
Todellisia nappionnistumisia ei yksinkertaisesti ole tullut sitten Pitkämäen yli 90 metriä kantaneen Osakan kultaheiton.
Sen sijaan EM-kisoissa tuloksenteko ei ole tuottanut samanlaista tuskaa suomalaisurheilijoille.
Ennen vuotta 2022 olivat Karjalainen, Keskisalo, Ruuskanen sekä Janne Holmén päässeet juhlimaan Euroopan mestaruutta 2000-luvun puolella – jokainen lähes täydellisten onnistumisten ansiosta.
Viime vuoden Munchenin EM-kisoista paukahti kuitenkin todellinen jättipotti, kun Wilma Murto ja Topi Raitanen ottivat lajeissaan kultaa Kristiina Mäkelän ja Lassi Etelätalon antaessa tulitukea hopealla ja pronssilla. Ennen kaikkea jokainen heistä otti mitalinsa uransa parhailla suorituksilla.
Merkille pantavaa kuitenkin on, ettei kukaan heistä päässyt kovinkaan lähelle EM-kisojen tulostasoaan kuukautta aiemmin käydyissä Eugenen MM-kisoissa.
EM-kisojen noteerauksellaan ainakin Murto olisi saanut jalometallia matkaansa myös Eugenesta.
Budapestin MM-näyttämö tarjoaakin oivan tilaisuuden tyrmätä MM-peikko viimein kanveesiin. Ainakin Murrolta ja tasaisuutta heittoihinsa löytäneeltä Oliver Helanderilta on lupa odottaa maailmanluokan tuloksia.
On hyvä muistaa, että Murto taivutti kevättalvella myös sisäratojen EM-kultaa, jälleen loisto-onnistumisen myötä. Voi olla, että Suomi saa hänestä todellisen suurkisojen urheilijan vielä pitkäksi aikaa.
Huippukautta hyppäävä Murto pääseekin antamaan esimakua MM-kunnostaan jo maanantaina, kun seiväsnaiset kamppailevat finaalipaikoista Budapestin illassa.
