Kolumni

Ko­lum­ni: Ajo­kult­tuu­ri Sei­nä­joel­la

Eparin kolumnisti Marko Kähönen.
Eparin kolumnisti Marko Kähönen.

Ajamiskulttuurista puhutaan paljon kaupungissamme.

Taajama-alueella ajetaan lujaa, suojatien eteen pysähtyminen on suoranainen ihme ja jos se tapahtuu, niin pysähtyykö mahdollisesti viereen ajava auto?

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Autoilijat eivät tosin ole ainoita, jotka aiheuttavat vaaratilanteita. Myös pyöräilijät luovat niitä uskomattoman paljon. Unohtamatta mopoautoja, mopoja sekä jalankulkijoita.

Moniko tuntee oikeasti liikennesäännöt? Milloin pitää pyöräilijää väistää, kuka on turvassa jalkakäytävällä, mikä tarkoittaa pyörätien jatke? Sääntöviidakko on kauhea muistettavaksi.

Lisämausteen tekevät työhön menevät ihmiset, jotka lähtevät viisi minuuttia liian myöhään. Ajetaan ylinopeutta, jotta ehditään töihin ajoissa. Kaikki sortuvat siihen joskus, mutta toiset melkein joka päivä. Jos lähtisimme töihin viisi tai kymmenen minuuttia aikaisemmin, jäisivät turhan tiukat ohitukset pois ja vaaratilanteet vähenisivät oleellisesti.

Sitten paha kysymys: Tiedätkö mitkä kadut Seinäjoella ovat yksi- tai kaksikaistaisia?

Törnäväntie on yksikaistainen, vaikka onki leveä. Vapaudentie on kaksikaistainen, sen huomaa tiemerkinnöistä. Pahin on Ruukintie, joka on myös yksikaistainen. Monet luulevat toisin. Näillä teillä tulee eniten vaaratilanteita joka vuosi.

Vaarallisimmat risteykset vuonna 2016 olivat Itikanristeys, Koulukadun ja Kivistöntien risteys sekä Jaakkolantie että Verkatehtaan katu. Viimeisenä mainitsemaani ovat tulleet hidasteet, jonka seurauksena tilannenopeus on hiljentynyt hienosti. Hyvä, että päättäjät puuttuvat näihin ongelmakohtiin. Onneksi kaupungin onnettomuustilastot ovat olleet jonkin vuoden laskussa. Vuonan 2016 onnettomuuksia tapahtui noin 170.

Ruukintiellä näkee joka aamu koululaisten ajavat ajoradan yli käyttämättä suojatietä. Osa käyttää, mutta suurin osa ei. Varsinkin näin syksyisin aamuisin on pimeää ja vettä sataa niin, että pyöräilijöitä ja kävelijöitä on erittäin hankala havaita. Märkä ja musta asfaltti ”syö” valon. Heijastimia näkee todella harvalla, luotetaan katuvaloihin tai esimerkiksi pyörän omiin heijastimiin, jotka eivät todellisuudessa riitä. Heijastinliivi maksaa muutaman euron, aika halpa henkivakuutus mielestäni.

Pidetään jokainen huolta omasta hengestämme ja terveydestämme. Paras tapa ehtiä ajoissa perille ja vähentää onnettomuusriskiä on varata riittävästi aikaa matkaan ja huolehtia omasta näkymisestä sekä liikennesääntöjen noudattamisesta.

Marko Kähönen

Seinäjoen perussuomalaisten paikallisyhdistyksen puheenjohtaja