Suomen entinen pää- ja ulkoministeri Alexander Stubb suostuu odotetusti kokoomuksen pyyntöön lähteä puolueen presidenttiehdokkaaksi. Stubb piti asiasta tiedotustilaisuuden keskiviikkona.
– Vastaus on tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa yksiselitteinen. Tämä on suuri kunnia, ja kiitän luottamuksesta, Stubb sanoi.
Stubb kertoi tehneensä lopullisen päätöksen ehdokkaaksi lähtemisestä maanantaina. Kokoomuksen puoluehallitus kokoontui tuolloin päättämään puolueen presidenttiehdokkaasta. Puheenjohtaja Petteri Orpo kertoi kokouksen jälkeen pyytävänsä ehdokkaaksi Stubbia.
Ehdokasvalinta sinetöidään myöhemmin ylimääräisessä kokoomuksen puoluekokouksessa.
Filosofian tohtori Stubb on tällä hetkellä Firenzessä Italiassa toimivan EU-yliopiston professori. Virkavapaa odottaa ehdokkuuden varmistuttua.
"Suomen suunta on vain ja ainoastaan länsi"
Stubb korosti tiedotustilaisuudessa useaan otteeseen Suomen yhtenäisyyttä uudessa maailmanpoliittisessa tilanteessa, jossa jännitteet ovat kasvaneet.
– Seuraavan presidenttikauden aikana valmistaudutaan uuteen maailmanjärjestykseen ja uudenlaiseen Suomeen. Se on ennen muuta Nato-Suomi ja länsimainen Suomi, Stubb sanoi.
Hänen mukaansa Suomen suunta on nyt "vain ja ainoastaan länteen". Keskusteluyhteys itään voidaan avata vasta sitten, kun Ukrainan sota loppuu, Stubb näkee.
– Juuri nyt tehtävänä on eristää Venäjä ja pitää huoli, että Ukraina voittaa sodan, Stubb sanoi.
– Jossain vaiheessa itäinen keskustelu varmasti aukeaa, mutta sen aika ei ole nyt.
Stubb sanoi, ettei hän ole kuitenkaan huolissaan Suomen kansainvälisestä asemasta, vaan huolenaiheet liittyvät enemmän Suomeen itsessään.
– Olen viime vuodet tarkastellut Suomea vähän kauempaa. Keskustelukulttuuri on muuttunut, ja olen huolissani Suomen sisäisestä tilanteesta, Stubb kertoi.
– Haluaisin presidenttinä etsiä suomalaisia yhdistäviä tekijöitä. Uskon tässä tilanteessa yhdistävään enkä repivään keskusteluun. Meillä ei ole pienenä maana varaa jakautua tai polarisoitua.
Korosti yhteistyötä hallituksen ja eduskunnan kanssa
Stubb tähtää virkaan, jonka haltijan valtaoikeuksia hän on ollut aiemmin valmis riisumaan jopa kohti edustuksellista asemaa.
STT:n haastattelussa Stubb kuitenkin sanoo arvionsa olevan nyt "yksiselitteisesti" se, ettei vallanjakoon tarvita "minkäänlaista muutosta".
– Me emme tarvitse institutionaalisia reviiritaisteluja vaan hyvän yhteistyön tasavallan presidentin, valtioneuvoston ja eduskunnan välille, Stubb linjaa.
Presidentti Sauli Niinistö on sanonut pitävänsä aina pienen tauon ennen "yhteistoiminnassa"-sanaa, kun hän lainaa perustuslakia, jonka mukaan "ulkopolitiikkaa johtaa presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa".
– Jättäisin sen tauon pois ja näkisin meidät enemmän yhteisenä joukkueena, Stubb kuvailee.
Tiedotustilaisuudessa Stubb painotti, että jos hänestä tulisi presidentti, hän aikoisi toimia nimenomaan läheisessä yhteistyössä hallituksen ja eduskunnan kanssa.
Venäjä-pilarin tilalle Nato-pilari
Stubb lisää näkevänsä työnjaon myös siten, että uudessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa "pääministeri on EU-pääministeri ja presidentti Nato-presidentti".
Kun presidentti aikanaan jätettiin EU-pöytien ulkopuolelle, hänestä tuli Stubbin mukaan helposti Venäjään keskittyvä presidentti – varsinkin jos Yhdysvaltoihin ei ollut hyviä suhteita.
– Niinistöllä ne oli. Hänhän puhui ulkopolitiikan neljästä pilarista, joista yhtä ei enää ole. Korvaisin tuon Venäjä-pilarin vähän karkeastikin Nato-pilarilla tai transatlanttisella pilarilla, Stubb sanoo.
Puhuessaan ulkopolitiikan vallanjaosta Stubb alleviivaa kokemustaan. Hän on nähnyt, miten asiat toimivat: virkamiehenä presidentti Martti Ahtisaaren, ulkoministerinä presidentti Tarja Halosen ja pääministerinä presidentti Niinistön aikana. Ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan jäsenyydellekin irtoaa ulkomuistista tarkka pituus: 3 002 päivää.
Ministeripesteihin sisältyi myös vähemmän miellyttäviä episodeja muun muassa julkisuuden valokeilassa, mutta Stubb vakuuttaa, ettei mitään ole jäänyt hampaankoloon.
– Se on aina ongelma, jos politiikassa katkeroituu. Totta kai sitä aina välillä miettii, että tuliko kohdelluksi aivan oikein shortsi- tai tikkataulukohuissa, mutta se on osa demokratiaa ja sananvapautta, jota olen aina kunnioittanut, Stubb sanoo.
"Olisin tukenut Häkkästä sataprosenttisesti"
Stubb ei elättele harhakuvitelmia sen suhteen, etteivätkö vanhat kohut nousisi uudestaan esille presidentinvaalikampanjan aikana. Mitään erityistä pelkoa likaisesta loanheitosta hänellä ei ole, mutta aivan ongelmitta tuskin selvitään.
– Ilman muuta meidän kaikkien täytyy varautua siihen, että tuolla on muutama tuhat trollia – kotimaisia tai ulkomaisia – valmiina polarisoimaan keskustelua ja jakamaan väärää tietoa, Stubb ennustaa.
Hän sanoo pyrkineensä politiikassa ennemminkin kritisoimaan itseään ja kehumaan muita. Varmemmaksi vakuudeksi Stubb toteaa, että presidenttiehdokkaat, joilla on realistisia valinnan mahdollisuuksia, ovat erinomaisia.
– Päättyipä tämä kisa miten tahansa, kyllä Suomelle hyvin käy. Olisin rauhallisella mielellä.
Kysyttäessä Stubb toki sanoo uskovansa mahdollisuuksiinsa tulla valituksi.
– Ei näitä kisoja lähdetä häviämään. Taidan olla sen verran urheilullinen, että olen aina kisassa mukana täysillä ja annan aina kaikkeni, triathlonisti Stubb sanoo.
Puheet puolustusministeri Antti Häkkäsen mahdollisesta kokoomuksen presidenttiehdokkuudesta eivät ole jääneet kaivelemaan.
– Hän olisi ollut erinomainen ehdokas, ja olisin tukenut häntä sataprosenttisesti, jos puoluehallitus olisi häneen päätynyt. Samalla tavalla olisin tukenut (ulkoministeri) Elina Valtosta, Stubb sanoo.
Myöntää Venäjä-virheet
Europarlamentaarikko Stubbista tuli yllättäen ulkoministeri Ilkka Kanervan (kok.) eron jälkeen keväällä 2008. Stubb vertaa silloista tilannetta suostumiseen presidenttiehdokkaaksi nyt.
– Kun isänmaa kutsuu, silloin mennään. Mutta tietysti kun on seitsemän vuotta saanut nauttia vapaudesta 12 vuoden poliittisen uran jälkeen, niin ovat ne vuodet olleet hienoja, hän myöntää samalla.
Ulkoministeriksi tultuaan ja Venäjän hyökättyä Georgiaan Stubb piti suurlähettiläspäivillä kuuluisan ja kritiikkiäkin saaneen 080808-puheensa, jossa hän totesi asevoiman käytön palanneen Venäjän ulkopolitiikan välineeksi ja kansainvälisen politiikan muuttuneen perustavasti.
– En siitä puheesta varmaan sanaakaan muuttaisi. Mutta nyt ei ole kyse siitä, että olin oikeassa, vaan siitä, miksi olin oikeassa ja tein kuitenkin jotain väärin, Stubb sanoo.
Hän viittaa neljään virheeseen, joissa hän myönsi jo viime syksynä olleensa väärässä. Niistä kahdelle olisi Stubbin mukaan voinut tehdä jotain: Suomen Nato-jäsenyyttä olisi vähäisestä kannatuksesta huolimatta pitänyt edistää, venäläisten viisumivapautta taas ei.
Nord Stream -kaasuputkien rakentamista ja Fennovoiman ydinvoimalahanketta, jossa venäläinen Rosatom oli mukana, Stubb ei voinut olla omien sanojensa mukaan tukematta valtioneuvoston jäsenenä hallituksen yhteisen kannan mukaisesti.
Mutta mistä syntyi Venäjän suhteen lännen sinisilmäisyys, josta nyt on niin monen mukaan päästy eroon? Stubbin mukaan yksi tärkeä syy oli kansainvälinen poliittinen halu välttää suhteiden kärjistymistä.
– Eurooppalaisissa pääkaupungeissa oli vahva usko siihen, että yhteistyö Venäjän kanssa toimii. Totta kai siihen liittyi myös keskinäinen riippuvuus ja energia, Stubb muistelee.
– Ensimmäinen valomerkki tuli 2008, toinen 2014 (Krimin valtaus) ja lopulta valot sammutettiin 2022 (Venäjän laaja hyökkäys Ukrainaan). Nyt olemme sitten viisaampia, hän tiivistää Venäjä-suhteiden kehityksen.
"Lännen lopetettava moraalisaarnat"
Stubbin mukaan aiemmat virheet pitäisi nähdä mahdollisuuksina oppia. Venäjän lisäksi tähän olisi hänen mukaansa tilausta myös suhtautumisessa Kiinaan ja niin kutsuttuun globaaliin etelään.
Stubbin mukaan nykyisen maailmantilanteen selittäminen demokratioiden ja autokratioiden väliseksi taisteluksi on yksinkertaistus. Valmisteilla olevassa kirjassaan hän hahmottelee maailmaan olevan syntymässä kolme ryhmittymää. Suomi kuuluu niistä ensimmäiseen, nykyistä kansainvälistä järjestystä puolustavaan globaaliin länteen.
Tuon ryhmän kanssa kilpailee Kiinan johtama globaali itä, joka haluaa muuttaa nykyistä järjestystä.
– Venäjä pyrkii siihen väkivalloin, Kiina systemaattisesti, Stubb sanoo.
Kolmas ja ratkaiseva ryhmä on globaali etelä, runsaat 120 maata Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa, jonka sieluista ja mielistä kaksi ensiksi mainittua ryhmää kamppailevat. Jos länsi mielii voittaa kilpailun, sen on Stubbin mukaan "lopetettava moraalisaarnat" arvoistaan ja siirryttävä enemmän yhteistyön linjalle.
– Kiina tekee tämän toistaiseksi paljon paremmin. Monet globaalissa etelässä ihailevat yhä länttä ja länsimaisia arvoja, mutta teemme sen ihailun aika vaikeaksi, koska olemme niin ylimielisiä omasta erinomaisuudestamme, Stubb sanoo.