Villisikoja oli Suomessa jo tuhansia vuosia sitten, mutta ne katosivat jo kertaalleen maasta täysin. Niiden uusi tuleminen alkoi 1950-luvulla, ja suurin kasvu on tapahtunut tällä vuosituhannella.
OIisiko siis mahdollista hävittää Suomesta villisiat täysin muun muassa afrikkalaisen sikaruton kaltaisten tartuntatautien ehkäisemiseksi?
Se olisi hyvin hankalaa, sanoo villisioista väitöskirjansa kirjoittanut Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Elmo Miettinen. Lisäksi se vaatisi poliittista päätöksentekoa.
– Villisika on hyvin älykäs, piilotteleva, sosiaalinen ja sopeutumiskykyinen laji, Miettinen kuvailee.
Myös Riistakeskuksen Kaakkois-Suomen vs. riistapäällikkö Lauri Peippo sanoo, että koko lajin hävittäminen olisi tuskin mahdollista. Villisiat ovat viisaita ja haasteellisia pyydettäviä.
Metsästystä ei juuri rajoiteta lukuun ottamatta sikaruton tartunta-aluetta, jolla kaikki metsästys on kiellettyä. Villisian metsästyksessä saa käyttää esimerkiksi pimeätähtäintä, jonka käyttö on muussa metsästyksessä pääosin kiellettyä.
– Villisian metsästys on (jo nyt) aika vapaata, Peippo kertoo.
Ei drooneja metsästykseen
Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Antti Kurvinen väläytti elokuussa, että villisikojen jäljittämisessä sikaruton kitkemiseksi voitaisiin käyttää vaikka drooneja.
Tällä hetkellä se ei ainakaan metsästyksessä ole mahdollista, Peippo kertoo.
– Metsästyslaissa on kielletty ilma-alusten käyttäminen apuna eläinten metsästyksessä.
Poikkeuksen muodostavat haitalliset vieraslajit, jollaiseksi villisikaa ei Suomessa luokitella.
Esimerkiksi Pohjois-Amerikassa tilanne on erilainen, Luken Miettinen kertoo.
– Siellä kaikki ilma-alukset ovat käytössä. Yritetään loukuilla, perinteisesti metsästämällä ja jopa helikopterista ampumalla.
Ilmastonmuutos tekee Suomesta suotuisamman
Suomessa villisikapopulaatiot keskittyvät lähelle aluetta, jolla afrikkalaista sikaruttoakin on havaittu. Suuri osa maan villisioista, joita Luken arvion mukaan on noin 2 500, elää Kaakkois-Suomessa ja sen lähialueilla ja kanta leviää hitaasti.
Ilmastonmuutoksen myötä Suomestakin voi kuitenkin tulla lajille suosiollisempi, Miettinen kertoo.
– Eniten (villisian) leviämistä vaikeuttavat ankarat talvet. Kun ilmasto lämpenee ja tulee leudompia talvia, villisiat selviytyvät paremmin ja tuottavat enemmän porsaita.
Suomeen villisika on saapunut Venäjältä. Ennen raja-aidan rakentamista ja sen riista-aukkojen tukkimista siat saattoivat ruokailla yöt Suomessa ja lepäillä päivät Venäjällä, jossa rajan lähellä on vähemmän ihmisasutusta.
Muun muassa vesikauhun leviämistä torjutaan rajalla viemällä sinne luonnonvaraisille eläimille tarkoitettuja rokotteita. Afrikkalaiseen sikaruttoon rokotteita ei kuitenkaan toistaiseksi ole.
Etelä-Euroopassa muun muassa sudet käyttävät nuoria villisikoja ravintonaan, mutta Suomessa ainuttakaan tapausta, jossa susi olisi syönyt villisian, ei Miettisen mukaan ole raportoitu.
Saalisilmoitusten määrä kasvussa
Koko Suomessa on tammikuun alusta perjantaihin mennessä tehty 667 villisian saalisilmoitusta, selviää Riistakeskuksen saalisseurantasivustolta. Niistä noin puolet on tehty Kaakkois-Suomessa, seuraavaksi eniten ilmoituksia on Uudeltamaalta.
Riistakeskuksen Peipon mukaan saalismäärät ovat kasvaneet, mutta mistään moninkertaistumisesta ei voida puhua.
– Hyvin aktiivisia villisian pyytäjiä ei ole kauheasti. On sellaisia, jotka ovat erikoistuneet siihen, mutta ei se iso määrä ole suhteessa koko metsästäjäkuntaan, hän kuvailee.
Sikaruton tartuntavyöhykkeellä Kaakkois-Suomessa metsästys on kielletty, sillä villisikojen ei haluta hajaantuvan alueelta ja levittävän tautia muualle Suomeen. Peipon mukaan riskinä kuitenkin on, että tautia leviää alueelta ihmisten, erityisesti näiden varusteiden ja koirien, mukana. Lisäksi, vaikka itärajan riista-aita on suljettu, voivat villisiat liikkua myös vesistöjen kautta valtionrajan yli.
Pari viikkoa sitten Ruokavirasto totesi tautia Kymenlaakson Pyhtäältä löydetystä kuolleesta villisiasta eli noin 40 kilometrin päässä aiemmista sikaruttohavainnoista. Peipon mukaan tartunnasta ei kuitenkaan voi tehdä johtopäätöksiä rajoitustoimien tehokkuudesta.
– Pyhtään raato oli sen verran vanha, että siitä ei voi päätellä nyt käynnissä olevien torjuntatoimien vaikutusta.
Afrikkalainen sikarutto tarttuu tehokkaasti. Suuri leviämisriski liittyykin ihmisten käytökseen, sanoo myös Miettinen. Muun muassa Virossa tautia on levinnyt kotisikoihin esimerkiksi rehun mukana.
– Sitä Suomessakin pelätään.
Afrikkalainen sikarutto ei tartu ihmisiin. Villisika ei muutenkaan yleensä ole ihmisille vaarallinen, kertoo Miettinen, sillä se välttelee ihmistä etevästi ja hyökkää vain puolustustarkoituksessa.
– Riski on olemassa erityisesti, jos eläin on loukkaantunut ja kokee hyökkäyksen olevan paras puolustus.
