Viime aikoina on käyty keskustelua asuntopolitiikan suunnasta. Yksi asuntopolitiikan keskeisimmistä kysymyksistä on, onko tavallisilla suomalaisilla varaa asua työn, koulutuksen ja palveluiden lähellä myös tulevaisuudessa.
Asumisen kustannukset ovat yhä useammalle suomalaiselle merkittävä taloudellinen huolenaihe. Asuntosäätiön tutkimuksen mukaan noin 320 000 suomalaista on joutunut muuttamaan taloudellisista syistä kahden viime vuoden aikana. Lisäksi joka kolmas pelkää joutuvansa muuttamaan nykyisestä kodistaan lähitulevaisuudessa.
Keväällä 2026 toteutetun tutkimuksen mukaan asumiskustannusten nousu kuormittaa erityisesti lapsiperheitä ja 35–44-vuotiaita työikäisiä.
Nykyhallituksen tekemät poliittiset päätökset, kuten valtion tukemaan asuntotuotantoon kohdistuneet leikkaukset ja asumisen tukijärjestelmien muutokset, ovat kaventaneet kohtuuhintaista asumista.
Vaikutukset näkyvät nyt konkreettisesti suomalaisten arjessa.
Ilman riittävää määrää kohtuuhintaisia asuntoja yhä useampi joutuu muuttamaan kauemmas työ- ja opiskelupaikoista ja palveluista erityisesti kasvukeskuksissa. Tämä ei ole vain yksittäisten kotitalouksien huoli, vaan uhka toimivalle ja elinvoimaiselle yhteiskunnalle.
Tarvitsemme tasapainoisesti erilaisia tuotantomuotoja vastaamaan kaupunkien tulevaisuuden asuntotarpeisiin. Pelkkä markkinaehtoinen asuntotuotanto ei yksin täytä näitä tarpeita.
Kohtuuhintaisen asumisen turvaamiseksi tarvitaan jatkossakin tuettua asuntotuotantoa. Jokaisella tulee olla mahdollisuus kotiin kohtuullisin kustannuksin. Koti on hyvinvoinnin perusta, ei etuoikeus.