Huomaan, että kodissamme on joka puolella kiviä.
Niitä on lasipurkeissa ikkunalaudoilla, pöydillä ja lattialla. Yksittäisiä kiviä löytyy anorakkien taskuista ja mitä kummallisimmista paikoista.
On laavakiveä Islannista, meren silottamia kiviä Jäämereltä, valkoisia pääkallon muotoisia kiviä Xilokastron rannalta. On kiviä tuntureilta ja Merenkurkusta, Turun saaristosta ja Saimaalta... Erityisen rakkaan kiven toi ystäväni Kreikasta. Siinä on merihevosen hahmo.
Moni meistä harrastaa kivien keräilyä. Mistä se mahtaa johtua? Se ei voi olla pelkästään esteettinen tarve.
Ehkä saamme kivien myötä tunteen jostain kestävästä ja ikiaikaisesta. Geologiassa ajanjaksot ovat erimittaisia kuin ohihäilähtävässä elämässämme. Puhutaan sadoista miljoonista vuosista.
Kivet ja kalliot ovat alttiita eroosiolle, jota aiheuttavat vesi, lämmön vaihtelut ja tuuli. Kivillä on oma elämänsä ja kivilajeilla muodonmuutoksensa.
Merenkurkun alueella ei voi olla kiinnittämättä huomiota kiviin. Jääkauden jäljet näkyvät luonnossa: yhä uusia kivikkoja nousee merestä jo muutaman vuosikymmenen välillä.
Erityisen ihmeellisiä ovat suuret siirtolohkareet, joista täällä ei ole pulaa. Suurimmat saavat mielikuvituksen jylläämään.
Yksi tutustumiskohteistani on ollut Pedersören ja Kortesjärven rajamailla sijaitseva Suomen korkeimmaksi mainittu siirtolohkare nimeltä Ilveskivi. Minua kiehtovat ajatukset Ilveskiven menneistä aikakausista. Millaiset ihmiset ja eläimet ovat hakeneet suojaa ja piiloa sen läheisyydestä?
Pienempi samanlainen löytyy Öjbergetiltä. Sen alta ovat kenties hylkeenpyytäjät hakeneet suojaa.
Muinaisrannat ja pirunpellot ovat myös kiehtovia, samoin jääkauden merkit maisemassa.
Jokaisen kannattaisi käydä Björkön Svedjehamnin sataman lähellä olevassa Saltkaretin näkötornissa ihmettelemässä merestä nousevia moreenimuodostelmia. Terra Novassa ja Oravaisten kivipuistossa voi kuka tahansa tutustua erilaisiin kivilajeihin.
Uskomaton kivien valtakunta on Bergögaddarna. Siellä tunnelma on kuin Islannissa ja Norjan Varangin niemimaalla: kuin olisi kuussa.
Kivien jähmettynyt liikkumattomuus kertoo hitauden ja rauhoittumisen sanomaa ja tuo viestejä menneisyydestä. Niinpä niin. Kivistä kirjoittamisesta avautui minulle matka Vaasan ympäristön kivien maailmaan. Toivottavasti nämä rivit laittavat ajatuksia liikkeelle myös lukijassani.