Ennen kuin jatkan, kehotan kaikkia lukemaan esimerkiksi seuraavat kaksi kirjaa. Toinen on Thomas Eriksonin Narsistit ympärilläni. Toinen Petri Laukan ja Ari Turusen Solvaajat, joka on yhtä kuin herjaamisen hävytön historia.
Me elämme narsistisessa kulttuurissa, joka lietsoo solvaamista. Lue vaikka somea.
Pitkään vallitsi ja hallitsi kouluissa ja muualla ajatelma, että kiusattu kiusaa. Pahoinvoiva edistää pahoinvointia. Ymmärtäkää kiusaajaraukkaa! Ei se niin mene. Täytyy kestää todellisuussokki. Tai joskus kyllä menee noin mutta ei suinkaan aina.
Joidenkin kiusaamishistoria täytyisi kartoittaa. Alkoiko se varhain lapsuudessa ja millä muodoin se jatkui ja yhä kaiketi jatkuu.
Nyt on nimittäin niin, että eräille ihmisille elävän olennon kiusaaminen ja kiduttaminen on elähdyttävä ja ilahduttava nautinto. Sitä ei muulla konstein saa. Ei löydy korvaavaa nautintoa.
Tässä kirjoituksessa elävä olento tarkentuu toiseksi ihmiseksi.
Kiusaaja vahvistaa itsetuntoaan kiusaamisella ja kiusattu on juuri se, jonka itsetunto repeilee. Toinen nauttii, toinen kärsii.
Hyvin vaikeista oloista tulee lapsia, jotka eivät koskaan kiusaa. Heitä kavahduttaa kiusaaminen. He eivät pura olosuhteitaan muihin ihmisiin.
Narsismia, psykopaattisuutta ja sadismia ei pysty selittämään aukottomasti huonolla sosiaalisella ympäristöllä. Huonoissa oloissa syntyy myös välittämistä, oikeanlaista lähimmäisenrakkautta. Vaikeuksien taju ja eläminen lisäävät myötätuntoa.
Meidän täytyy havahtua kiusaamisen nautintoon. Ymmärtää, että se on olemassa. Näin asioiden ratkaisemisesta tulee huomattavan vaikeaa, koska pitää käsitellä toisten ihmisten nautintoon puuttumista ja sen estämistä. Lopettamista. Kuka uskaltaa sanoa: ”Sinähän nautit kiusaamisesta.”
Kun puhutaan koulukiusaamisesta tai työpaikkakiusaamisesta, kosketellaan kiusaamisen nautintoa. Keskusteluissa nautinnon saaja tuskin myöntää nautintonsa lähteen. Hän iskee pöytään uhriutumiskortin ja sehän tepsii aika moniin, jotka katsovat itsensä ammattilaisiksi.
No, he eivät ole ammattilaisia.
Jari Ranta
Vaasa