Kissatalon vapaa-ehtoisten työ ei ole ollut tänäkään kesänä aivan turhaa.
Olemme pelastaneet kymmenittäin ihmisten hylkäämiä kissoja, sekä aikuisia että pentuja.
Aina ne eivät ole olleet kaunista katseltavaa. Eläinlääkärin piikki on joidenkin kohdalla ollut se armollisin vaihto-ehto.
Elsa pääsi kotiin
Elsa löytyi luurangonlaihana Botniahallin läheltä. Se oli aikuinen, mutta painoi alle kaksi kiloa.
Se tuotiin kissataloon keväällä, ja se oli ollut kateissa kahdeksan kuukautta. Koti oli 100 kilometrin päässä Uudessakaarlepyyssä, josta se jotenkin oli kulkeutunut Mustasaareen. Oliko tullut jonkun auton mukana?
Voi sitä jälleennäkemisen riemua, kun perhe sai lemmikkinsä takaisin! Elsa alias Bella oli perheen sisäkissa, jota rakastettiin ja ulkoilutettiin vain valjaissa. Niistä se oli riuhtaissut itsensä irti syksyisenä myrsky-yönä 2020 ja kadonnut kuukausiksi.
Surullista oli sen sijaan nähdä eräs toinen laiha tyttökissa. Löydettäessä sen etutassujen kynnet olivat niin pitkät, että ne kasvoivat kippuralle ja lävistivät tassujen ihon. Liikkuminen oli vaikeaa.
Omistaja haki kissansa saman tien pois, eikä ollut moksiskaan.
Koskaan emme saaneet tietää, vietiinkö kissa eläinlääkäriin saamaan helpotusta kärsimyksiinsä.
Vuoden mamma
Musse oli muutamia kuukausia aikaisemmin synnyttänyt pennut. Emo ja pennut löydettiin jostain ladon alta, ja porukka tuotiin kissataloon.
Löydettäessä Musse oli taas raskaana. Tämä raskaus oli vaikea. Mussea lähdettiin eräänä yönä viemään Seinäjoelle, päivystävään eläinsairaalaan. Lisäksi oli useita käyntejä vaasalaisissa eläinklinikoissa.
Aikanaan pentuja syntyi kuusi. Yksi niistä, Touho, painoi syntyessään vain 35 grammaa, kun muut painoivat noin 100 grammaa. Touhon pään läpimitta oli vain 1,5 cm. Touho taisteli, mutta voimat eivät riittäneet. Touho menehtyi viikon ikäisenä.
On vaikeaa päästä päivystävälle eläinlääkärille hätätapauksissa, ja kun sinne viimein pääsee, lasku on sen mukainen. Makselemme näitä laskuja pitkään.
Vanhuksia hoitamaan
On surullista nähdä lehtien tekstaten-palstoilla kommentteja siitä, että meidän pitäisi hoitaa vanhuksia kissojen pelastamisen sijaan.
Kuinka moni näistä valittajista hoitaa vanhuksia vapaa-ajallaan? Kuinka moni on mukana jossain vapaaehtoistyössä? Ja mikä vapaaehtoistyö on toista arvokkaampaa? Miksi kissojen pelastaminen on se pohjanoteeraus?
Moni meistä kissatalon vapaaehtoisista on tehnyt elämänuransa hoito-alalla, vanhusten parissa, ja tekee sitä vieläkin, sydämellä.
Kirsti Koivula