Höyryveturin lämmittäjä urakoi hauislinjan sankarina. Tämän tietää eläkkeellä oleva seinäjokelainen veturinkuljettaja Mauri Heikkilä, 88.
– Nakkelin pesään puuta 60 kuutiota, kun ajoimme Tampereelta Poriin ja takaisin.
Erään kerran polttoaineena olivat kaksi viikkoa sitten hakatut märät pyöreät puut.
– Seinäjoelta Vaasaan meni 10 mottia. Halkaisin kirveellä joka ainoan puun ja heitin pesään. Liekkiä ei näkynyt koko matkalla. Vähän vaan punotti, Heikkilä sanoo.
Veturinkuljettajaveteraani Kalevi Kulkula, 90, muistelee myös vetisten puiden ongelmaa. Joskus oli pakko pysähtyä asemalle keittämään höyryä.
– Paineet olivat laskeneet niin alas. Piti saada vähän toistakymmentä kiloa kattilaan, ennen kuin uskalsi jatkaa matkaa.
Heikkilä on koonnut kirjaksi kahdentoista 14–17-vuotiaan pojan elämäntarinan. He aloittivat opiskelunsa kohti veturinkuljettajan ammattia VR:n Vaasan konepajan oppilaskoulussa kesällä 1943.