Suomen evankelis-luterilainen kirkko on saanut tarpeekseen suomalaispappien erillisvihkimyksistä Venäjällä Inkerin kirkossa. Arkkipiispa Tapio Luoma sanoo STT:lle, että kirkkojen välistä kumppanuussopimusta aiotaan päivittää, koska vuosikausia esillä olleeseen, naispappeusnäkemyksistä kumpuavaan ongelmaan ei ole löytynyt ratkaisua.
Venäjällä toimiva Inkerin kirkko on 1600-luvulla syntynyt luterilainen kirkko, jonka kanssa Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on yhteistyösopimus. Erillisvihkimys tarkoittaa tilaisuutta, jossa papeiksi vihitään sellaisia miehiä, jotka eivät halua tulla pappisvihkimykseen yhtä aikaa naisten kanssa.
Inkerin kirkossa vihittiin viime sunnuntaina papeiksi viisi suomalaisjärjestöjen työntekijää. Kyse oli kahden lähetystyötä tekevän järjestön eli Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen (SEKL) ja Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley) sekä monenlaista kristillistä toimintaa järjestävän Suomen Raamattuopiston (SRO) työntekijöistä.
Järjestöt, kuten myös Inkerin kirkko, tunnetusti suhtautuvat naispappeuteen kriittisesti.
Inkerin kirkko on Luoman mukaan 90-luvun alkupuolelta lähtien vihkinyt lähes 60 suomalaista pappia ja diakonia. Närää ei aiheuta se, että kirkko vihkii Venäjällä työskenteleviä suomalaisia – sen Luoma sanoo olevan "ookoo ja jopa kannatettavaa". Ongelmana hän pitää sitä, että Venäjällä vihitään pappeja, jotka toimivat suomalaisten kirkollisten järjestöjen palveluksessa Suomessa.
– Jokaisella kirkolla on oikeus vihkiä papeiksi keitä haluaa, eikä meidän kirkollamme ole mitään tarvetta puuttua siihen, keitä Inkerin kirkko vihkii omiksi työntekijöikseen. Ongelmia nousee, jos vihitään pappeja, jotka tekevät työtään Suomessa ja Suomesta käsin.
Luoman esittämästä kritiikistä uutisoi aiemmin Kotimaa.
Saarnassa esillä Suomen tarpeet
Seurakuntalainen-lehden mukaan neljä papeiksi vihityistä oli aiemmin vihitty Inkerin kirkossa diakonin virkaan ja he ovat työskennelleet koulutustehtävissä Inkerin kirkossa. Lehti kertoo, että viidennelle vihityistä on luvassa koulutustehtäviä. Asian vahvistaa STT:lle SEKL:n lähetysjohtaja Daniel Nummela, joka oli sunnuntaina paikalla avustamassa pappisvihkimyksessä.
Arkkipiispa Luoman saaman tiedon mukaan kukaan syyskuun alussa Inkerin kirkossa papeiksi vihityistä ei fyysisesti työskentele Inkerin kirkon alueella eli Venäjällä. Käsitys on syntynyt esimerkiksi Inkerin kirkon emerituspiispan Aarre Kuukaupin sunnuntaisesta saarnasta, josta Kotimaa uutisoi tiistaina.
Kotimaan mukaan Kuukauppi viittasi moneen otteeseen siihen, että pappisvihkimiset tehtiin Suomea ajatellen, eikä hän maininnut uusien pappien tehtäviä Inkerin kirkossa.
– Tiedämme ja uskomme, että tänäkin päivänä Suomi tarvitsee oikeita työntekijöitä, palvelijoita, että tilanne ei menisi surkeaksi, vaan parantuisi, Kotimaa kertoo Kuukaupin sanoneen.
Osa-aikaisia tehtäviä
Nummela kertoo, että SEKL:n kaksi nyt Inkerin kirkossa papeiksi vihittyä työntekijää tekee päätyötään Suomessa. Hän sanoo, että yleensä vastaavissa tilanteissa työsopimukseen kirjataan, että 10–15 prosenttia työajasta on Inkerin kirkon parissa toimimista. Tämä on tavallisesti tarkoittanut parin kolmen viikon työpanosta vuoden aikana.
Nummelan mukaan ei ole mitenkään poikkeuksellista, että papiksi vihityn päätehtävä on muualla ja että pappistehtävät muodostavat vain pienen osan työstä. Pääasiassa työntekijät antavat koulutusta omasta osaamisalueestaan joko matkaamalla Venäjälle tai etäyhteyksin.
Sleyn toiminnanjohtaja Tom Säilä kertoo STT:lle sähköpostitse, että Evankeliumiyhdistyksen Inkerin kirkossa pappisvihkimyksen saaneista toisen päätyö on Tokion Suomi-kirkon seurakunnassa ja toisen Karkun evankelisessa opistossa. Kummankin tehtävät Inkerin kirkossa ovat sivutoimisia, ja Säilän mukaan he voivat kirkkojen välisen sopimuksen raameissa toimittaa papillisia tehtäviä myös Suomessa.
Säilä arvelee, että eriävät käsitykset pappien työskentelystä voivat johtua siitä, että osa papiksi vihittyjen työpanoksesta suuntautuu Inkerin kirkon työhön ja osa muualle. Tilanne Venäjällä ja vihittyjen toimenkuvissa on hänen mukaansa elänyt koronaviruspandemian ja Venäjän Ukrainassa aloittaman hyökkäyssodan vuoksi.
Perustavanlaatuinen ristiriita
Arkkipiispa Luoma painottaa, että sekä Inkerin kirkolla että papiksi vihittyjen edustamissa järjestöissä on hyvin tiedossa, miten Suomen evankelis-luterilainen kirkko vihkimyksiin suhtautuu.
Ristiriita näkemyksissä on perustavanlaatuinen. Inkerin kirkko katsoo pappisviran kuuluvan vain miehille, kun Suomessa sukupuolella ei ole merkitystä eikä papiksi vihittävä voi ilmoittaa, ettei huoli naisia samalle vihkimisalttarille. Inkerin kirkon kiistellyt vihkimykset nähdään Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa keinona kiertää pappisvihkimyskäytäntöjä ja virkakäsitystä eli sitä, että pappina voivat toimia muutkin kuin miehet.
– Sisarkirkko tulee näin rikkoneeksi meidän kirkkomme virkateologisia periaatteita ja itsemääräämisoikeutta, Luoma sanoo.
Arkkipiispa sanoo toimintamallin olevan kirkkojen kansainvälisen kanssakäymisen periaatteiden vastainen ja ruokkivan kirkon sisäistä hajaannusta. Lisäksi se voi aiheuttaa käytännön hankalia tilanteita, jos Inkerin kirkossa papiksi vihitty suomalainen esimerkiksi kastaa lapsen Suomessa.
– Tietääkö perhe, että lapsesta ei tule meidän kirkkomme jäsentä? Eikä oikeastaan tiedetä, minkä kirkon jäseneksi hän tulee, ei mitenkään välttämättä edes Inkerin kirkon jäseneksi.
SEKL:n Nummela sanoo järjestön periaatteena olevan, että kastaessa täytyy olla selvyys siitä, mihin kirkkoon lapsi kastetaan. Hänen tietoonsa ei ole tullut tapauksia, joissa Inkerin kirkon pappisvirassa oleva henkilö olisi kastanut lapsen niin, että tilanne olisi jäänyt epäselväksi.
Virallinen viesti tuli edellisyönä
Seurakuntalaisen jutussa järjestöjen johto sanoo keskustelleensa vihkimyksistä ja pappien tehtävistä arkkipiispa Luoman kanssa henkilökohtaisessa tapaamisessa ja siten ihmettelevät tämän esittämää arvostelua. SEKL:n Nummela kertoo samaa STT:lle.
Luoma sanoo kirkon saaneen tiedon asiasta vasta, kun kirkko kysyi järjestöiltä, pitävätkö huhut paikkansa. Oma-aloitteisesti siitä ei hänen mukaansa kerrottu, ja virallisesti asiasta tuli tieto Inkerin kirkon edustajalta sähköpostitse vihkimistilaisuutta edeltäneenä yönä.
Luoman mukaan asioista keskusteltiin Inkerin kirkon piispan kanssa toukokuussa, eikä kirkon johto tuolloin kertonut, että valmisteilla olisi pappisvihkimyksiä.
SEKL ja Sley ovat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetysjärjestöjä. Luoma korostaa, että järjestöiltä edellytetään sitoutumista kirkon virkakäsitykseen.
– Tässä joutuu väistämättä harkitsemaan, että missä määrin lähetysjärjestöt ovat tosiasiassa sitoutuneet siihen, mitä kirkko opettaa. Tätä tullaan meidän normaalien mekanismiemme kautta arvioimaan vielä tämän syksyn aikana.
Järjestöjen linjauksista on käyty keskustelua aiemminkin. Esimerkiksi viime maaliskuussa Espoon seurakunnat tiukensivat lähetystyön tuen ehtoja ja myönsivät tukea vain järjestöille, jotka sitoutuvat tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen. Suomen Raamattuopiston Säätiön blogissa kerrottiin tuolloin SEKL:n ja Sleyn jääneen ilman lähetysmäärärahoja.
Sitoutuneisuus herättää kysymyksiä
Myös sunnuntaisen vihkimyksen ajoitus kummeksuttaa, sillä samana päivänä Mikkelin hiippakunnassa vihittiin piispaksi Mari Parkkinen. Luoma sanoo, että alun perin Inkerin kirkosta oli tulossa tilaisuuteen edustaja, kuten tapoihin on kuulunut. Hänen mukaansa viime tipassa ilmoitettiin, että ketään ei ole tulossa.
– On sanottu, ettei ajoitus ollut tarkoituksellinen, mutta ei se ainakaan onnistunut missään tapauksessa ollut.
SEKL:n Nummela sanoo itsekin toivoneensa toista ajankohtaa.
– Olen puhtain sydämin vakuuttanut, että ajankohta on tullut meille annettuna. Itsellänikin oli muu meno Suomessa, jonka jouduin perumaan.
Näkemyserot naispappeudesta eivät itsessään ole uutinen. Esimerkiksi Inkerin kirkon piispana tuolloin toiminut Kuukauppi ei käytännön vastaisesti osallistunut Suomen ensimmäisen piispaksi vihityn naisen Irja Askolan vihkimiseen vuonna 2010, ja vuonna 2013 Helsingin seurakunnat päätti lopettaa Kazanin luterilaisen kirkon rakentamisen tukemisen Venäjän Tatarstanissa, koska Inkerin kirkko ei hyväksy naispappeutta ja suhtautuu kielteisesti seksuaalivähemmistöihin.
Vuonna 2016 Kotimaa uutisoi, että Petroskoissa järjestetyn suomalais-ugrilaisen pappeinkokouksen jälkeen Inkerin kirkko jakoi kokousdelegaateille kuvia, joista oli kuvankäsittelyllä häivytetty naispappien viran tunnuksia.
Kuukaupin sunnuntaisesta saarnasta syntyi Luoman mukaan vaikutelma, että emerituspiispa katsoo Suomen kirkon olevan hengellisesti ja teologisesti alennustilassa ja että Inkerin kirkon on tultava auttamaan esimerkiksi suomalaisjärjestöjen kautta saamaan asiat paremmalle tolalle.
– Tämä herättää kysymyksen, onko Inkerin kirkolla aikomuksia aloittaa oma toiminta Suomessa. Jos on, tästä ei ainakaan ole minkäänlaista keskustelua käyty silloin, kun olemme Inkerin kirkon edustajia tavanneet.
Ja jos omaa toimintaa aiottaisiin aloittaa, Luoma sanoo, ettei kyse olisi ilmoitusasiasta.
– Minusta se olisi hyvin käymätöntä, että toinen luterilainen kirkko aloittaisi toiminnan toisen kirkon puolella. En ymmärrä, että miksi Inkerin kirkko niin tekisi, ja realistisia resursseja sillä sellaiseen tuskin näillä näkymin on.
Herätysliikkeiden kritiikki tervetullutta
Kirkkojen välisen kumppanuussopimuksen päivitykseen liittyy Luoman mukaan oleellisesti se, mitä Suomen kirkko ajattelee viimeaikaisista tapahtumista, kun vuosikausia esillä pidettyä ongelmaa ei ole saatu korjattua. Omien lähetysjärjestöjen kanssa asiaa on tarkoitus käydä läpi vuosittaisessa ohjauskeskustelussa.
Tarkoituksena ei ole hiljentää erimielistä keskustelua. Luoma korostaa, että herätysliikkeiden tervetullut tehtävä on toimia "kriittisenä peilinä". Nyt arvostelu ei hänen mielestään enää osu kohteeseensa, vaan toimintatapa luo tilanteen, jossa yhtenä skenaariona on toisenlaisen kirkollisen rakenteen synty kirkon kylkeen.
– Arvostan herätysliikkeissä montaa asiaa mutta ennen kaikkea sitä, että ne esittävät kriittisiäkin kysymyksiä siitä, muistaako kirkko oman hengellisen ytimensä. Kun kritiikki tuodaan esiin tällaisten erillisvihkimysten muodossa, kriittisyys ei enää rakenna vaan hajottaa.
Luoma sanoo hänen ja kirkon muun johdon nyt joutuvan miettimään, onko tähän asti erilaisista kipukohdista käyty keskustelu ollut riittävää ja pitäisikö niille olla uudenlaisia kanavia.
Arkkipiispa toivoo papeiksi vihittyjen naisten jatkavan työtään rohkeasti.
– Kirkko on sitoutunut ja sen täytyy yksityiskohdissaankin pystyä sitoutumaan siihen, että olemme Jumalan edessä täysin samanarvoisia emmekä voi luokitella toinen toistamme kelpoisiksi ja ei-kelpaaviksi sukupuolen perusteella.
