Kirkolliskokous aloitti kevään istuntokautensa Turussa maanantaina. Istuntoviikon kuumottavin kysymys liittyy yhä edelleen samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen eli kirkon avioliittokäsityksen laajentamiseen.
Juuri ennen kokousviikon alkua perustevaliokunta sai valmiiksi mietintönsä avioliittokäsityksen laajentamisesta. Edustaja-aloitteen pohjalta tehdyssä mietinnössä valiokunta päätyi ehdottamaan aloitteen jättämistä raukeamaan ja edistämään niin sanottua kunnioittavan keskustelun mallia.
Kunnioittavan keskustelun malli on kirkon sisällä luotu keskustelumalli, jonka tarkoitus on edistää avioliitosta eri tavalla ajattelevien ihmisten ymmärrystä. Käytännössä malli on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi.
Perustevaliokunnan päätösesityksestä jätettiin viiden kirkolliskokousedustajan allekirjoittama eriävä mielipide. Allekirjoittajien joukossa oli muun muassa Porvoon hiippakunnan piispa Björn Vikström .
Kahden todellisuuden kirkko
Eriävän mielipiteen jättäneiden edustajien mielestä aloite avioliittokäsityksen laajentamisesta olisi hyväksyttävä ja vietävä jatkovalmisteluun.
Toisena vaihtoehtona eriävässä mielipiteessä esitettiin sitä, että piispainkokoukselta pyydetään pastoraalinen ohjeistus vihki- ja siunauskaavojen käytöstä samaa sukupuolta olevien parien vihkimisissä ja siunaamisissa.
Evankelisluterilaisen kirkon virallinen linja on se, että kirkollinen avioliitto on vain miehen ja naisen välinen liitto. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus, vaan kirkossa eletään vahvasti kahta eri todellisuutta.
Suomessa on kymmeniä pappeja, jotka ovat julkisesti kertoneet vihkivänsä kaikki parit, parien sukupuolesta riippumatta. Kesäkuukausien aikana papit tulevat vihkimään taas uusia homopareja avioliiton satamaan, eikä heidän toimintansa ole kiinni siitä, mitä kirkolliskokouksessa päätetään.
Kaksi todellisuutta ei kenenkään etu
Jos kirkko ei pääse avioliittokysymyksessä eteenpäin, kahden eri todellisuuden elämä jatkuu, eikä se ole kenenkään etu.
Päätöksenteko asiassa on hidasta. Nyt istuvan edustajiston enemmistö on perinteisen avioliittokäsityksen kannalta, joten nyt kirkon liberaalinen siipi katsoo jo syksyn seurakuntavaaleihin.
Seurakuntavaaleissa valitaan seurakuntien luottamushenkilöt, jotka puolestaan valitsevat kirkolliskokousedustajat eli ne ihmiset, jotka päättävät kirkkojärjestyksestä ja lopulta myös avioliittokysymyksestä.
Päätyipä kirkko kumpaan ratkaisuun tahansa, selvää on se, että ilman arpia tästä matkasta ei selvitä.
Kovaa kuultavaa
Keskustelu samaa sukupuolta olevien parien vihkioikeudesta on ollut kovaa kuultavaa molemmilta laidoilta. Yhteistä ymmärrystä on vaikea löytää, kun loppupeleissä on kyse Raamatun tulkinnasta, vakaumuksesta ja siitä, mikä on oikein, mikä väärin.
Kirkolliskokouksen avauspuheessa eläkkeelle jäävä arkkipiispa Kari Mäkinen viittasikin hiljaiseen kirkkoon, jossa asuu luontainen taju siitä, ettei elämän suurimpia kysymyksiä ratkaista äänestämällä – ei yksinkertaisella eikä määräenemmistöllä.
Minna Akimo
