Anna-Maija Salo kysyi (16.2.2026), haluaako kirkko rajoittaa sananvapautta ja kaventaa demokratiaa seurakunnissa. Vastaus on yksiselitteinen: ei halua.
Kirkko on historiallisesti ollut rakentamassa yhteiskuntaa, jossa jokaisella on ääni – erityisesti niillä, jotka muutoin jäisivät syrjään. Seurakunnissa tämä näkyy konkreettisesti esimerkiksi siinä, että jokaisella seurakunnan jäsenellä on oikeus osallistua seurakunnan toiminnan suunnitteluun ja vaikuttaa seurakunnan päätöksentekoon. Jo vuodesta 2007 lähtien myös 16-vuotiailla on ollut äänioikeus seurakuntavaaleissa. Lisäksi nuorten vaikuttajaryhmät vahvistavat nuorten osallisuutta päätöksenteossa.
Demokratiaan kuuluu mielipiteiden moninaisuus. Sitä tarvitaan myös seurakunnan hallinnossa. Päätökset tehdään enemmistöperiaatteella. Vähemmistöön jääneiden on hyväksyttävä demokraattinen ratkaisu – kuitenkin niin, että päätösten lainmukaisuus voidaan aina tarvittaessa saattaa arvioitavaksi myös valitusoikeuden kautta.
Sananvapaus merkitsee myös oikeutta käydä julkista keskustelua. Samalla on hyvä pohtia, millaista kuvaa seurakunnasta haluamme välittää ja miten viestintä voi parhaimmillaan tukea avoimuutta, luottamusta ja yhteistä tehtävää. On arvioitava, mitkä keskustelut ovat rakentavia käydä suljettujen ovien takana ja mitkä yleisellä foorumilla.
Kirkon ja demokratian välinen suhde ei ole vastakkainasettelua, vaan pitkän kehityksen tulos, jossa vastuu ja vapaus kulkevat rinnakkain.