Kaupunkilehtien lisäksi merkittävin paikallisuutta vaaliva media on paikallisradio. Vaasassa paikallismediat ovat ikätovereita.
Meidän kaupunkilehtemme täytti 40 vuotta pari vuotta sitten elokuussa, ja ensi viikolla tulee kuluneeksi tasan 40 vuotta siitä, kun Radio Vaasa aloitti viralliset lähetyksensä. Kansan suussa "Vaasan radioksi" vääntynyt kaupallinen radio on maamme ensimmäisiä, yhä toiminnassa olevia paikallisradioita.
Radio Vaasaan liittyy monella vaasalaisella muistoja. Joku on ollut siellä haastateltavana, joku voittanut Aamupähkinän tai jonkin muun radion kisan tai visan, joku on saanut tai lähettänyt terveisiä ja onnitteluja Toivetunnilla, moni on ollut radiolla TET-harjoittelijana, ja niin edelleen. Vielä useampi on kuunnellut Radio Vaasaa ja oppinut tuntemaan studioääniä Manu Sundbergista Herman Hagnäsiin.
Minullakin on omat muistoni, sillä urani toimittajana alkoi Radio Vaasasta. Keväällä 1998 otin yhteyttä ohjelmapäällikkö Hippi Hoviin ja kerroin ideani: Halusin tehdä 10-osaisen radio-ohjelman intohimoaiheestani, musikaaleista. Jokaisessa 30 minuutin ohjelmassa esiteltäisiin aina yksi musikaali, kerrottaisiin sen juoni ja historia ja soitettaisiin kyseisen musikaalin musiikkia. Nykyään tällaista ohjelmasarjaa kutsuttaisiin podcastiksi.
Hippi kiinnostui, ja sain luvan toteuttaa Mikä-mikä-musikaali-ohjelmasarjan saman tien. Kun sarja päättyi, minut pyydettiin töihin toimittajaksi Radio Vaasaan. Olin siihen saakka kirjoittanut avustajana juttuja sanomalehti Pohjalaiseen, mutten kokenut olevani oikea toimittaja.
Kun silloiset kollegat radiossa, Hippi ja Anssi Marttinen opettivat minut tekemään uutisia ja juontamaan studiovuoroja, löysin itseni ja sen, mitä haluan tehdä työkseni. Tajusin siis vasta yli 30-vuotiaana, että toimittajan työ on maailman paras ammatti, ja se on minun kutsumukseni.
Toimittajan työpäivät ovat vaihtelevia. Saa haastatella kiinnostavia ihmisiä ja pääsee paikkoihin, joihin ei suuri yleisö pääse. Opin arvostamaan eri alojen ammattilaisia, jotka osaavat kertoa omasta työstään niin, että muutkin ymmärtävät. Olipa kyseessä mansikanmyyjä, kätilö, ministeri, oopperan ohjaaja tai erikoishitsaaja.
Vaikka radion studiossa suoran lähetyksen juontaminen oli omalla tavallaan kiinnostavaa, mieleeni ovat erityisesti jääneet monet haastateltavat.
Niin kuin esimerkiksi laulaja Kirka, jonka kanssa kävin paitaostoksilla. Hänen piti saada musta poolopaita illan Mestarit Areenalla -keikalle Botniahalliin. Vasta sen jälkeen hän istui nojatuoliin ja keskittyi haastatteluun. Hän pursusi valtavasti hyväntuulista ja hyväntahtoista energiaa.
Vaikka Kirka oli jo tehnyt pitkän uran estradeilla ja hittejä toisensa jälkeen, hän vaikutti olevan ihmisenä tavattoman vaatimaton ja taiteilijana innostunut juuri sen illan keikasta. Hän ymmärsi, että yleisössä saattoi olla pitkänlinjan faneja, mutta myös niitä, jotka näkivät ensimmäistä kertaa hänen esiintyvän. Ja kaikille piti antaa parastaan.
Yhtä mieleenjäävä oli se juttukeikka, kun haastattelin silloista pääministeriä Esko Ahoa (kesk.) hänen virka-autonsa takapenkillä kauheassa kiireessä... Mutta se on toinen tarina, se.
Vaasa-lehti onnittelee 40-vuotiasta Radio Vaasaa ja toivottaa pitkää ikää taajuudelle 99,5!