Ilkka-Pohjalaisen jakamasta Pohjalaisesta kirjallisuuspalkinnosta kisaa tänä vuonna kahdeksan romaania. Tässä juttusarjassa kysymme niiden kirjoittajilta muun muassa pohjalaisuudesta ja kirjailijan työstä.
Maisku Myllymäki on ehdolla teoksellaan Holly. Voittaja julkistetaan 10. lokakuuta.
1. Esikoisromaanissasi Holly nuori toimittaja Eva Greve saa tehtäväkseen kirjoittaa jutun syrjäiselle saarelle vetäytyneestä kuuluisasta näyttelijästä Holly Ö:stä ja tämän kohtaamasta harvinaisesta linnusta, vihermehiläissyöjästä. Perillä saarella asiat eivät etene niin kuin tarkoitus. Miten päädyit kirjoittamaan juuri tämän tarinan?
– Teksti lähti liikkeelle paikasta, siis saaresta. Se kiinnosti minua: millaista olisi asua yksin syrjäisellä saarella ja toisaalta millaista olisi, jos joku tulisi ja ”rikkoisi” tuon yksinolon rauhan. Kirjoitin aluksi siis miljööstä ja vasta sen jälkeen syntyivät henkilöhahmot. Olen kirjoittajana ylipäätään kiinnostunut tiloista ja materiaaleista, niiden aikaansaamista tunnelmista. Toisaalta rakastan tarkkailla ihmisiä ja sitä, mitä ihmisten välillä tapahtuu, joten Hollyn ja Evan jännitteisen suhteen kirjoittaminen oli todella nautinnollista.
2. Jatka lausetta: Pohjalaisuus on minulle…
– Tärkeä osa identiteettiä.
3. Mistä inspiroidut?
– Mikä tahansa ympärillä oleva voi inspiroida tai tuoda mieleen jonkin ajatuksen, jonka haluan kirjata ylös: erikoisella tavalla taipuva puunoksa, vainun perässä juokseva koira, salakuunneltu kahvilakeskustelu. Toki lukeminen inspiroi aina, samoin kuvataiteet ja elokuvat. Myös maisemanvaihdos voi inspiroida!
4. Minkä kirjan olisit halunnut kirjoittaa ja miksi?
– Ehkä jonkin Clarice Lispectorin kirjan, koska silloin tietäisin, miten tuollaisia villejä, ihmeellisiä kirjoja kirjoitetaan! Lispector on minulle ikuinen mysteeri ja ihmetyksen aihe. Hänen kerronnassaan on outoa villiyttä, joka tuo elämän liki. Ihailen kovasti myös esimerkiksi Niko Hallikaisen, Hanna Weseliuksen ja Anu Kaajan kirjallisia ja kielellisiä maailmoja.
5. Jatka lausetta: Kirjoitan, koska…
– Kirjoittamalla tunnen olevani enemmän elämässä läsnä.
6. Mistä iloitset nyt?
– Syksystä! En ole kesäihmisiä, joten syksyn saapuminen tuntuu aina helpottavalta. Iloitsen myös Turkistarhaus historiaan -kansalaisaloitteen menestyksestä.
7. Mitä teet silloin, kun kirjoitusjumi iskee?
–Lähden juoksemaan. Lenkkipolulla tai viimeistään lenkin jälkeen suihkussa tulee aina jokin uusi idea. Toisaalta ajattelen kyllä niinkin, että juuri kirjoittaminen on parasta lääkettä kirjoitusjumiin: jumi iskee yleensä silloin, jos olen ollut liian pitkään kirjoittamatta.
8. Lempimurresanasi?
– Mahdotonta valita vain yhtä. Valitsen kolme: jantuksis, kaahimalavitta ja lumputella. Jantuksis sanaa on vaikea "suomentaa, "mutta se tarkoittaa suunnilleen ajan kanssa, ihan työkseen, jatkuvasti. Kaahimalavitta on korkea tuoli, jolle voi kiivetä eli kaahia. Lumputella tarkoittaa luuhaamista, kuljeskelua, kotoa poissa oloa.
9. Jos kirjastasi tehtäisiin elokuva, kenet näkisit ohjaajana, entä rooleissa mielelläsi?
– Olen kuullut monen sanovan, että Hollysta saisi hienon bergmanilaisen kamaridraaman. Mutta koska Ingmar Bergman ei ole enää käytettävissä, haluaisin nähdä, millainen elokuva kirjastani syntyisi suuresti ihailemani Anna Paavilaisen käsissä. Outi Mäenpää esittäisi varmasti upeasti Hollya, ja Mimosa Willamo olisi loistava Eva.
10. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit ja miksi?
– Olen toki jo nyt ihmiseläin, mutta toislajisista eläimistä tunnen sielunsympatiaa esimerkiksi pandoja kohtaan.