Suomessa on ollut kauan itsestään selvää, että jokaisella paikkakunnalla on kirjasto. Suurimmissa kaupungeissa kirjastoja on useita. Lisäksi kirjastoautot huolehtivat lähikirjastopalveluista.
Alkuaan kirjasto tarkoitti kaappia, jossa on kirjoja. Muistan lapsuudestani yli 60 vuoden takaa, kun kävin lainaamassa kirjoja kotikyläni sivukirjastosta. Sitä hoiti kotonaan sama emäntä, joka piti sunnuntaisin pyhäkoulua.
Kylän sivukirjastossa oli pari kaappia, joista kirjoja sai lainaksi. Kansakoululla oli jo muistaakseni ihan asiallinen kirjastohuone, jonka seinät olivat täynnä lapsille sopivia kirjoja. Kirjat oli päällystetty ruskealla kansipaperilla, jota ei olisi saanut ottaa pois. Toki sitä paperia raotettiin, koska kirjan kansikuvalla oli suuri merkitys pienelle lainaajalle.
Oppikoulussa oli tietenkin hyvin varustettu kirjasto, jota hoiti silloinen historianopettajani. Hänen kanssaan kävimme mielenkiintoisia keskusteluja historiasta ja kansatieteestä. Opettaja jopa toi kotoaan minulle Samuli Paulaharjun kirjoja luettaviksi. Kaikkia niitä ei löytynyt koulukirjaston hyllyistä.
Vaasan hovioikeuden jäsenet perustivat Suomen ensimmäisen julkisen kirjaston vuonna 1794 omaksi ilokseen. Kirjaston nimeksi tuli Vaasan Lukukirjasto. Kaupungin asukkaat saivat käyttää kirjastoa pientä maksua vastaan.
Vuonna 1928 säädettiin kansankirjastolaki, jolloin lainaamisesta tuli ilmaista. Näin jokainen lukemisesta kiinnostunut pääsi ilman viisipennisiä tiedon ja sivistyksen lähteelle.
Suomessa oli eniten kirjastoja 1960-luvulla. Kirjastoja oli noin 4000. Nykyisin pääkirjastoja on vajaat kolme sataa ja sivukirjastoja yli 400.
Kirjastojen toiminta rahoitetaan valtion ja kuntien budjeteista. Kirjasto on kuntalaisille olennainen palvelu, jonka leikkaamisessa on oltava tarkkana. Pitää muistaa mitä uusia haasteita kirjastoilla on nykyään.
Aluehallintoviraston sivuilta löytyi tieto, jonka mukaan avit ovat myöntäneet lähes kaksi miljoonaa euroa kirjastojen alueelliseen ja paikalliseen kehittämiseen. Tärkeänä osa-alueena on monilukutaidon kehittäminen.
Monilukutaidolla tarkoitetaan erilaisten tekstien, symbolien ja merkkien tulkintaa. Oppija tarvitsee monilukutaitoa osatakseen tulkita muuttuvaa maailmaa ympärillään ja hahmottaakseen sen kulttuurista monimuotoisuutta.
Lokakuussa järjestetään jälleen Helsingin Kirjamessut. Tällä kertaa messujen teeman on Sivistys ja ilo.
Kirjamessujen ohjelmajohtaja Ville Blåfield tarkentaa teemaa sivistyksen voimaksi ja lukemisen iloksi. Nuorten heikentynyt lukutaito haastaa kirjastotkin. Erilaisilla hankkeilla ja projekteilla nuoriso pyritään saamaan kirjojen äärelle.
Kirjastot ovat paikkoja, joista saadaan sydämen sivistystä ja koetaan lukemalla yhteyttä ja ymmärrystä muihin ”meidän Herramme muurahaisiin”.
Raimo Hautanen
taidekriitikko