Suomen Kirjasäätiö perusti 1984 kirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Aluksi palkinto koski kaikkia kirjallisuudenlajeja, ja ensimmäisen palkinnon sai Erno Paasilinna esseistään ”Yksinäisyys ja uhma”.
Vuosikymmenten varrella kilpailu on kokenut useita muutoksia: 1989 tietokirjallisuus sai oman Finlandiansa, ja 1993 lähtien kaunokirjallisuuden palkinnosta ovat kilpailleet vain romaanit. Esseet, novellit ja runot ovat jo ennen ilmestymistään hävinneet taistelun monenkirjavien julkkisten ”elämäkertojen” vyörylle.
Taloudellinen tuottavuus määrää kirja-alallakin. Perinteisillä, laadukkailla kustantamoilla on isot menot, ja taistelu ostajista kiihtyy kiihtymistään. Markkinoille kun ilmestyy yhä uusia yrittäjiä. Lukijoiden kannattaa olla tarkkana, millaisiin kirjoihin euronsa sijoittaa.
Finlandia-kilpailussa lasten- ja nuortenkirjallisuutta pyrittiin nostattamaan perustamalla 1997 Finlandia Junior- palkinto. Junior-liite poistui tänä vuonna, kun kaikkien kolmen palkinnon nimet yhtenäistettiin, ja nyt palkinnot luovutetaan voittajille samanaikaisesti. Se hetki koittaa muutaman päivän kuluttua.
Tuntuuko sekavalta? Eikä tuossa kaikki. Myös valitsijoitten kokoonpano on kokenut useita muutoksia. Nykyiset valintalautakunnat ovat kolmijäsenisiä ja heidän valitsemistaan ehdokkaista niin sanotut diktaattorit päättävät palkinnonsaajat. Jokaisella kolmella palkinnolla on siis oma diktaattorinsa.
Olisi ollut mielenkiintoista seurata, millaisia ”Lindtmanin listoja” valintalautakuntien silmien edessä vilauteltiin omien suosikkien saamiseksi ehdokkaiksi. Suomihan on niin pieni maa, että kaikki tuntevat kaikki, ainakin etelässä, jonne myös valintalautakuntien kokoonpanot keskittyvät.
Etelä-Pohjanmaalta ei kertaakaan ole ollut jäsentä valintalautakunnassa ja Pohjanmaaltakin kai vain kerran, jolloin sen kunnian sai vaasalainen libristi. Tuolloin, 1995, eteläpohjanmaalainen Sisko Istanmäki pääsi ehdolle Liian paksu perhoseksi -romaanillaan.
Tänä syksynä kummastusta herätti, että kuudesta kaunokirjallisuuden ehdokkaasta neljä on Turusta. Loput kaksi ovat helsinkiläisiä. Valintalautakunnan jäsenistä yksi on toiminut Turussa tavaratalon ja kirjakaupan johtajana, ja toisella on takanaan kausi Turun ylioppilaslehden päätoimittajana.
Lautakunnan puheenjohtaja kävi televisiossa kehumassa turkulaiskirjallisuuden ja vakuuttamassa lukeneensa kaikki, noin 150 ehdokaskirjaa, keskimäärin 300-sivuisen kirjan vuorokaudessa. Eikä vaikuttanut väsyneeltä. Kirjavuosi oli ollut ylenpalttinen, ja ehdokkaiksi olisi voitu valita vaikka 10-20 romaania. Mistähän päin Suomea ne pudonneet olivat?
Kirjailijat joutuvat joka syksy kärvistelemään viikkoja giljotiini päänsä päällä. Koska vähemmän intohimoja ja katkeruutta herättäviä kilpailuja kyllä riittäisi, niin eikö olisi inhimillistä luopua lähes kaiken huomion vievästä Finlandiasta? Kirjojen myynti jakautuisi oikeudenmukaisemmin, kun ostajat valitsisivat itse kirjansa. Yhä useammasta pukinkontista paljastuisi luultavasti lahjansaajaa enemmän ilahduttava yllätys diktaattorin valitseman romaanin sijasta.
Mirja Kuivaniemi
Kirjoittaja on kirjailija Seinäjoelta.