Kin­nus­ten per­he­voit­to ihas­tut­ti kansaa Tokion edel­li­sis­sä MM-kil­pai­luis­sa – "Isä opetti minulle kei­hään­hei­ton ja ki­roi­le­mi­sen"

Maailmanmestari Kimmo Kinnunen (oik.) ja hopealle sijoittunut Seppo Räty vertailivat mitaleitaan yleisurheilun MM-kisoissa Tokiossa elokuussa 1991. LEHTIKUVA / Matti Björkman
Maailmanmestari Kimmo Kinnunen (oik.) ja hopealle sijoittunut Seppo Räty vertailivat mitaleitaan yleisurheilun MM-kisoissa Tokiossa elokuussa 1991. LEHTIKUVA / Matti Björkman

Keihäänheittäjä Kimmo Kinnusen avauskierroksen kiskaisu 90,82 ja sitä seurannut riemukas juoksutuuletus piirtyivät vahvasti suomalaisen urheiluyleisön verkkokalvoille, kun yleisurheilun MM-kilpailut järjestettiin edellisen kerran Tokiossa 34 vuotta sitten.

Suomalaisiin tv-katsojiin yhtä vahvan muistijäljen jätti Kinnusen valmentajaisä Jorma Kinnunen, joka seurasi miesten keihäsfinaalia Ylen studiossa kyyneleet silmissä juontaja Kari Männyn ja asiantuntija Juha Väätäisen kanssa. Puhelinlinjat hehkuivat studiossa, kun poikansa onnistumisesta ja maailmanmestaruudesta herkistynyt Jorma Kinnunen selvitti kisatunnelmat perheen Äänekosken-kodista ja sai onnittelusoiton Suomen urheiluliiton puheenjohtajana toimineelta ministeri Ilkka Kanervalta.

Kimmo Kinnusesta tuli Tokiossa yllätysmestari, vaikka äänekoskelainen oli paiskannut jo karsinnassa ennätyksensä ja kärkituloksen 88,48. Ennakkosuosikkien joukossa Tokioon lähtenyt ME-mies Seppo Räty varmisti Suomelle finaalissa kaksoisvoiton viimeisen kierroksen heitollaan 88,12.

Räty oli heittänyt aiemmin kesällä Punkalaitumella hurjan maailmanennätyksen 96,96. Kansainvälinen yleisurheiluliitto havahtui sataa metriä lähennelleeseen keihäskaareen ja kielsi muiden kuin sileäpintaisten keihäiden käytön MM-kisojen jälkeen, 20. syyskuuta 1991 alkaen.

"Kimmo tietää, miksi keihästä heitetään"

Kinnusella ja Rädyllä oli kaksoisvoiton jälkeen lystiä. Kaksikko virnuili leveästi jo kilpailun mitaliseremoniassa. Kepeä meno jatkui kansainvälisessä lehdistötilaisuudessa, jota Helsingin Sanomat kuvaili "täydelliseksi farssiksi". Lehden mukaan simultaanitulkkaus ei ollut Tokion stadionilla ajan tasalla, eivätkä muiden maiden lehtimiehet ymmärtäneet juuri lainkaan suomalaisurheilijoiden puhetta.

– Lähinnä naurattaa, kun ne kysyy mitä sattuu, eivätkä ymmärrä, mitä niille vastaa, Räty sanoi HS:n mukaan.

Jorma Kinnunen, keihään olympiahopeamitalisti vuodelta 1968, kuvaili poikaansa tunnolliseksi ja äärimmäisen tarkaksi harjoittelijaksi.

– Kimmo tietää, miksi keihästä heitetään. Sitä heitetään siksi, että se lentää pitkälle, isä-Kinnunen sanoi HS:lle.

Suomen hienoa mestaruusputkea miesten keihäänheitossa jatkanut Kimmo Kinnunen kuvaili suhdettaan isäänsä ja valmentajaansa ytimekkäästi.

– Isä opetti minulle keihäänheiton ja kiroilemisen, Kinnunen totesi lehdistötilaisuudessa.

Kakkukahvit jo ennen MM-finaalia

Kimmo Kinnunen, 57, vastaa puhelimeensa Nelostieltä. Äänekoskelaislähtöisen Kinnusen valmennushommat Pihtiputaan lukiolla ovat aamulta ohi, mutta arkipäivä jatkuu metsätöiden parissa Hirvaskankaalla.

Kinnunen saavutti urheilu-uransa täyttymyksen Tokiossa elokuun 26. päivänä 1991, kun keihäänheittäjä huippuheitolla maailmanmestariksi. Kinnunen ilmoitti vaihtaneensa kuulumiset MM-hopealle yltäneen Seppo Rädyn kanssa finaalin 34-vuotispäivänä.

– Perinteinen kaksi tuntia meni puhelimessa, Kinnunen sanoi STT:lle.

Maailmanmestaruutensa 23-vuotiaana voittanut Kinnunen muistaa, että kuusi vuotta vanhempi Räty nouti hänet muutamia tunteja ennen finaalia kahdenkeskiselle kahvituokiolle laatimaan "sotasuunnitelman". Hallitseva maailmanmestari Räty johti puhetta. Finaali oli suomalaisille pedattu, kun kovista nimistä Jan Zelezny ja Steve Backley olivat jämähtäneet karsintaan.

– Joimme kahvit ja söimme pienet palat täytekakkua. Minua jännitti enemmän, mutta hän oli suunnitellut ja laskelmoinut kisan kulun. Hänen suunnitelmissaan minun piti vain olla toinen, Kinnunen kertasi.

– Sen jälkeen ei hirveästi keskusteltu enää (ennen kilpailua). Seppo opetti siihen, että muuten ollaan finaalipäivänä turpa kiinni.

Kinnunen muistelee Suomen MM-joukkueen yhteishenkeä erityisellä lämmöllä.

– Meillä keihäänheittäjillä oli läpänheittäjien maine, mutta koko joukkueella oli myös sietokykyä läpänheittoon. Siellä oli huipputyyppejä. Olimme tuttuja toisillemme ja tiesimme, mitä olimme MM-kisoissa tekemässä.

Isän ja managerin episodi

Kinnusen viimeisten viikkojen valmistautuminen MM-kilpailuihin meni taustajoukkojen avustuksella nappiin, mutta vielä kolmisen viikkoa ennen finaalia tilanne oli totinen. Edellisenä vuonna tullut lähentäjävamma piinasi Kinnusta elokuun alussa, ja suomalainen heitti Zürichissä 7. elokuuta vaivaiset 76,10 metriä.

– Sitä seurasi legendaarinen Jukka Härkösen ja isän episodi, kun minun piti heittää jo seuraavana päivänä Lahdessa eliittikisoissa, Kinnunen viittasi managerinsa ja valmentajaisänsä Jorma Kinnusen sanalliseen yhteenottoon.

Härkönen ei halunnut Kinnusen heittävän Lahdessa.

– Muistan kun isä huusi Jukalle, että täällä ei yksi perkeleen manageri määrää, missä Kinnuset heittävät. Mutta kun kisojen lääkäri tuli vielä käymään, isä rauhoittui ja hyväksyi tilanteen.

Viimeistelyleirillä Kawasakissa Kinnusen kunto ja vire asettuivat uomiinsa, eikä herpaantumisia tullut. Maailmanmestaruutensa keskisuomalainen kiteyttää lyhyeen virkkeeseen.

– Se oli pikkupojan iso unelma, olla joskus maailman paras keihäänheittäjä.

Tokio isännöi tänä syksynä toista kertaa yleisurheilun MM-kisoja. Kinnunen aikoo seurata lauantaina alkavia kilpailuja tiiviisti.

– Vaikka tässä kuinka yrittää vieroittaa itseään ulos urheilusta, niin joka päivä sitä tulee mietittyä ja pohdittua. Ja tietysti pohdittua suomalaisen keihäänheiton jatkumoa ja kohtaloa.

Mainos
Ilkka-Pohjalaisen pelit

Pelaa Ilkka-Pohjalaisen digitaalisia pelejä

Aivojumppaa tai rentoa ajanvietettä – löydä suosikkisi klassikoiden ja uutuuksien joukosta.

Aloita pelaaminen
Ilmoita asiavirheestä