Jälleen yksi kiistelty työmarkkinauudistus eteni eduskuntaan, kun valtioneuvosto hyväksyi torstaina lakiesityksen niin sanotusta vientivetoisesta palkkamallista. Lakiesityksellä halutaan työministeri Arto Satosen (kok.) mukaan vahvistaa valtakunnansovittelijan roolia työriitatilanteissa.
– Ajatus on, että valtakunnansovittelijalle annetaan vahvempi selkänoja puolustaa työmarkkinoita turvaavia käytänteitä, kuten yleistä linjaa ja viennin päänavausta, Satonen sanoi tiedotustilaisuudessa.
Tavoitteena on, että laki tulee voimaan jo joulukuun alussa.
Käytännössä lakiesityksellä on pyritty välttämään jatkossa sellaiset tilanteet kuin toissa vuonna, jolloin sovittelulautakunta antoi poikkeuksellisesti kunta-alan työntekijöille vientialojen palkkaratkaisua paremman sovitteluratkaisun. Suomessa vientialat ovat perinteisesti määritelleet palkankorotusten niin kutsutun yleisen linjan, jota muut alat noudattavat.
Hallitusohjelman alkuperäisen kirjauksen mukaan hallitus kaavaili säätävänsä lailla, että palkankorotusten yleistä linjaa ei voisi ylittää sovittelijan tai sovittelulautakunnan antamalla sovintoehdotuksella.
Suunnitelmat ovat kuitenkin lieventyneet matkan varrella. Nykyinen muotoilu esityksessä on, että "valtakunnansovittelijan olisi kansantalouden kokonaisedun turvaamiseksi meneteltävä sovittelutoimessaan siten, että palkanmuodostus toimii mahdollisimman hyvin eikä työmarkkinoiden toimivuutta vaaranneta".
Etenkin hoitajaliitto Tehy ja opettajia edustava OAJ ennakoivat lain tuomitsevan naisvaltaiset julkisen sektorin alat ikuiseen palkkakuoppaan. Kaikki palkansaajien keskusjärjestöt, SAK, STTK ja Akava vastustavat esitystä.
Sovittelulautakunnan puheenjohtajana toimisi jatkossa valtakunnansovittelija tai hänen määräämänsä sovittelija. Vuonna 2022 kunta-alan työriidassa sovittelulautakunnan puheenjohtaja oli työ- ja elinkeinoministeriön alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen.
"Ylitys aiheuttaa helposti häiriöitä"
Pääministeri Petteri Orpo (kok.) on viime aikoina toistuvasti sanonut, että hallituksen tavoitteena ei ole lailla rajoittaa julkisten alojen palkankorotuksia.
– Emme me halua hillitä hoitajien ja opettajien palkankorotuksia, Orpo sanoi esimerkiksi Ylellä pääministerin haastattelutunnilla 15. syyskuuta.
Hänen mukaansa mallissa on joustoa, jotta yksittäisten alojen ja esimerkiksi työvoimapulasta kärsivien alojen tarpeet voidaan ottaa huomioon.
STT kysyi Satoselta tilaisuuden jälkeen eduskunnassa, onko esityksellä tarkoitus hillitä esimerkiksi opettajien ja hoitajien palkankorotuksia.
– Riippuu pitkälti siitä, miten esimerkiksi julkisen sektorin sisällä tämä palkanmuodostus tapahtuu. Jos siellä paikallisesti huomioidaan esimerkiksi työvoimapula-aloja, kuten Ruotsissa on tehty, niin silloinhan tilanne voi olla aivan toinen, Satonen sanoi.
Esityksen valmistelija, työ- ja elinkeinoministeriön hallitusneuvos Nico Steiner avasi ajatusta tarkemmin iltapäivällä tiedotustilaisuudessa. Hän antoi ymmärtää, ettei yleisen linjan ylittäminen ole kovin mahdollista.
– Jos yleiseksi linjaksi on muodostunut jokin tietty kustannustaso, niin hyvin helposti sen kustannustason ylittäminen saattaa aiheuttaa työmarkkinahäiriöitä, Steiner sanoi.
Harkinnan mahdollisesta työmarkkinahäiriöstä tekee valtakunnansovittelija tai sovittelulautakunta esitystä tehdessään.
– Olennaista on, että kun sovintoehdotus annetaan, niin se ajatustesti siinä on tehtävä, että voiko tällainen sovintoehdotus aiheuttaa työmarkkinoilla häiriön, vaikkapa palkkainflaation kierteen. Voiko työmarkkinoiden toiminta häiriintyä, Steiner sanoi.
Lakiesitys ei ota kantaa ylitykseen
Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat (KT) katsoi lausunnossaan, että lakiesitys jättää epäselväksi, onko poikkeaminen yleisestä linjasta enää jatkossa mahdollista.
Tiedotustilaisuudessa kysyttiin, milloin ja millä perusteilla julkinen sektori voisi ylittää yleisen linjan. Tähän ei saatu suoraa vastausta.
– Oikeastaan tämä lakiesitys ei ota sellaiseen kysymyksenasetteluun kantaa. Kun se lähtee häiriöttömyyden turvaamisen kannalta, Steiner sanoi.
– Se on varmasti sitten tilanne- ja kontekstisidonnainen tilanne, että minkälaisia sovitteluehdotuksia sovittelija voi antaa.
Työministeri Satonen korosti omissa puheenvuoroissaan vientisektorin merkitystä. Hän sanoi, että muutoksella haetaan kansantalouden kantokyvyn ja Suomen kilpailukyvyn kannalta kestäviä ratkaisuja.
– Kyllä se viennin kilpailukyky määrittelee sen julkisen sektorin toimintakyvyn ja sen, minkälaiset resurssit loppuviimeksi julkisella sektorilla on käytettävissä.
SDP vahvisti tekevänsä välikysymyksen
Oppositiossa SDP vahvisti torstaina tekevänsä asiasta välikysymyksen, ja vasemmistoliitto on jo kertonut lähtevänsä siihen mukaan. Vihreät keskusteli asiasta torstaina, mutta ryhmä ei tiettävästi vielä päättänyt, lähteekö mukaan.
Myös keskusta harkitsee osallistumista. Keskustan puheenjohtaja Antti Kaikkonen on vedonnut, että hallitus vetäisi lakiesityksen pois.
Valtakunnansovittelija: Ei dramaattista eroa nykyiseen, mutta lakiin kirjaaminen kasaa paineita
Valtakunnansovittelija Anu Sajavaara sanoo, että hallituksen lakiehdotus vientivetoisesta palkkamallista ei tuo dramaattista eroa nykyiseen käytäntöön. Suomessa valtakunnansovittelijat ovat jo vuosikymmeniä noudattaneet mallia, jonka mukaan viennin päänavaajaratkaisua suojataan.
Ainoat poikkeamat lähihistoriassa ovat sovittelulautakuntien tekemät niin sanottu Sari Sairaanhoitajan palkkaratkaisu vuodelta 2007 ja kunta-alan palkkaratkaisu vuodelta 2022.
– Vuoden 2022 poikkeama on tietysti tämän lakiehdotuksen taustalla. Kunta-alan ratkaisu aiheutti sen verran aaltoja työmarkkinakentässä, että nykyinen hallitus päätyi kirjaamaan sen tällä tavalla lakiin, Sajavaara arvioi STT:lle.
– Toki sovittelijan näkökulmasta se kasaa paineita sovitteluinstituution ylle, jos se on lakiin kirjoitettu.
Koordinoitu malli on Sajavaaran mukaan ollut työnantajapuolen yksipuolista koordinointia.
– Se on käytännössä tarkoittanut, että työnantajapuolella yksityisellä sektorilla ei saada läpi sellaisia ratkaisuja, jotka poikkeaisivat vientialojen linjaamasta yleisestä linjasta. Sovittelijan ei kannata sellaista edes yrittää antaa, koska se ei mene työnantajapuolen hallinnoista läpi.
Nykyisessäkin laissa vuodelta 1962 on Sajavaaran mukaan ilmaisuja, jotka käytännössä ovat tarkoittaneet sitä, että mitään ääriratkaisuja ei sovittelijan odoteta tekevän.
Periaatteet ovat sinänsä tuttuja myös naapurimaasta Ruotsista. Siellä mallia ei kuitenkaan ole kirjattu lakiin.
Ajat ovat vaikeat
Sajavaara painottaa, että osapuolten tulisi ensisijaisesti pyrkiä löytämään ratkaisu keskenään, sovittelijalle päätyminen on vasta toissijainen keino. Hänen mukaansa näin ollen on julkisen sektorin alojen työntekijöiden omasta neuvottelutoiminnasta kiinni, putoavatko he mahdolliseen ikuiseen palkkakuoppaan vai eivät.
– Muista Pohjoismaista ei myöskään tule sellaista viestiä, että siellä olisi jollain tavalla jääty jälkeen, vaikka siellä on tämä malli ollut. Siellä ansiotaso on noussut kautta linjan ja myös naisten ja miesten välinen palkkaero on kaventunut. On mahdotonta sanoa, mikä osuus tällä mallilla siinä on. Kokonaistalouden näkökulmasta siellä ei kuitenkaan ole sellaisia merkkejä, että tämä malli olisi jollain tavalla ollut haitallinen naisvaltaisten alojen palkkakehityksen osalta.
Suomessa viime vuosina päänavaajajärjestöt Teknologiateollisuus ja Teollisuusliitto ovat joutuneet turvautumaan valtakunnansovittelijaan, kun sopuun ei ole omassa pöydässä päästy. Sama ilmiö on Sajavaaran mukaan tuttu myös muissa Pohjoismaissa.
– Vähän liian helposti muuallakin kuin Suomessa on ollut vallalla ajattelutapa, että ulkoistetaan neuvottelut ulkopuolisen tahon ratkottavaksi. Toki ajat ovat vaikeat, ja sukset menevät helposti ristiin.
