Juho Loposen kurkulla oli veitsi. Veistä piteli mies, jolla oli alla kolme tapon yritystä.
– Anna mennä, sängyllä maannut Loponen sanoi ja tarkoitti sitä.
Veitsimies havahtui ja luopui aseesta. Loponen jäi eloon.
Juho Loponen oli kesällä 2022 niin toivottomassa tilanteessa kuin ihminen voi olla. Huumeet olivat vieneet häntä kymmenen vuoden ajan. Loposella oli Seinäjoella vuokra-asunto, mutta toinen koti oli sairaala, jonne hän joutui tavan takaa yliannostusten takia – jos ei sitten selvittänyt päätä Seinäjoen poliisiaseman Fallesmannin putkassa.
– Käyttöni oli alusta saakka sellaista "kaikki tai ei mitään" -toimintaa. Monta kertaa annosta piikittäessä ajattelin, että kuolen.
Veitsiepisodin jälkeen meni vielä muutamia kuukausia kunnes Loposen elämässä tapahtui käänne parempaan. Marraskuun alussa tulee vuosi siitä, kun 31-vuotias Loponen viimeksi koski huumeisiin.
– Seinäjoen poliisit ovat varmasti ihmetelleet, mihin olen hävinnyt, Loponen naurahtaa.
Poliisin entinen harmi on vetäytynyt asumaan keskelle metsää, katkaissut välinsä huumemaailmaan ja juoksee 20 kilometrin lenkkejä.
Loponen näyttää hoitosuunnitelmaansa. Se kertoo elämään tarttuneesta ihmisestä. Loposen punaisessa repussa kuljettamat epikriisit, poliisin asiakirjat, oikeuden ratkaisut ja rikosseuraamusviraston paperit taas kertovat elämästä, joka oli monta kertaa päättyä kuset housuissa katuojaan.
Jo toinen annos olisi saattanut tappaa
Loposen suosikkihuume oli alpha-pvp. Kun aine tuli Loposen elämään, hänellä oli takana vuosia amfetamiinin ympärillä pyörinyttä sekakäyttöä.
"Peukku" iski kovaa ja sen teho säilyi Loposen narkomaaniuran loppuun saakka. Jo toinen annos oli niin iso, että joku muu olisi saattanut kuolla. Aine sai Loposen sydämen yrittämään rinnasta ulos. Hän nautti siitä.
Nautinnolla oli hintansa. Alfa-pvp alkoi syödä Loposen käsivarsia. Hän kutsuu kyseistä muuntohuumetta kiinalaiseksi ydinjätteeksi. Syksyllä 2022 Loponen ei enää löytänyt suonia, johon piikittää ainetta.
– Saatoin olla kahdeksan tuntia vessassa ja etsiä suonta. Sehän on kokonainen työpäivä.
Loponen tilasi "peukkua" ulkomailta. Paketit saapuivat Hollannista kavereiden osoitteisiin. Mitä enemmän ainetta tilasi, sitä halvempaa se oli. Lisäksi huume oli aina täyttä kamaa toisin kuin Seinäjoella liikkuva amfetamiini.
– Sitä ei edes tarvinnut loppujen lopuksi kovin paljon.
Lokakuussa 2022 Loponen sai viimeisen tilaamansa lähetyksen.
– Kaveri kysyi, milloin tilaan seuraavan annoksen. Sanoin, että pidän pari kuukautta taukoa. Tarkoitus oli parannella itseäni sen verran, että löydän taas suonen, johon piikittää.
Hitaat opiaatit eivät olleet Loposen juttu. Vauhtiaineita hän pyrki ottamaan kerralla niin paljon, että yliannostuksen vaara oli aina olemassa.
– Olen raitistuttuani välittänyt kiitokset Seinäjoen keskussairaalan teho-osaston henkilökunnalle. He pitivät minut kymmenen vuotta hengissä.
Loponen sanoo häpeävänsä sitä, miten huumevuosinaan käyttäytyi häntä hoitaneita terveydenhuollon ammattilaisia kohtaan.
Tahtoi rosvoksi pienestä asti
Kuusivuotiaana Loponen sanoi vanginvartijaisälleen, että hänestä tulee isona rosvo. Päihteet kiehtoivat. Kurikkalainen Loponen opiskeli Vaasassa, valmistui ja aloitti työelämässä Seinäjoella. Alkoholi kuului elämään, samoin kannabiskokeilut.
– Isä kertoi rikollisista tarinoita varoittaakseen, mutta minä halusin leikkiä gangsteria.
Erään ryyppyillan aikana Loponen otti Subutexia, koska sitä oli tarjolla ja Loponen halusi kokeilla piikittämistä. Loposta ei viivojen vetäminen kiinnostanut, piti olla "värkit" eli piikittämisvälineet esillä.
Työkaveri esitteli ekstaasin ja amfetamiinin. Työ alkoi kärsiä.
– Minulle tehtiin töissä puhallustestejä, mutta ei huumetestejä. Räyhäsin, että minua nöyryytetään. Lopulta irtisanouduin itse.
Huumeisiin vajonnut mies alkoi olla tekemisissä virkavallan kanssa. Loposella oli huumepäissään pakonomainen tarve tarttua rattiin. Ensimmäiset tuomiot tulivat rattijuopumuksista ja huumausaineen käyttörikoksista.
Myöhemmin Loponen alkoi myydä aineita ja jäädä kiinni. Vankilaan hän joutui ensimmäisen kerran vasta vuonna 2020.
– Pidin statuksesta. Kun myin aineita, tunsin olevani tärkeä. Törkeän huumausainerikoksen raja ei koskaan ylittynyt. Siinä minulla oli onneakin matkassa.
Loposen kaveri oli sotkeutunut Kristiinankaupungissa muutamia vuosia sitten paljastuneeseen isoon huumejuttuun.
– Olisin varmaan ollut mukana, mutta olin vankilassa silloin, kun suuret määrät liikkuivat.
Loponen oli narkomaanina ja rikollisena napit vastakkain poliisin kanssa, mutta arvostaa näiden osaamista.
– Poliisilla on aika hyvä käsitys siitä, mitä alamaailmassa tapahtuu. Minullekin he sanoivat, että tietävät minun luukuttavan (myyvän) "peukkua".
Rikollisessa maailmassa väkivallan uhka on aina olemassa. Loponen sanoo, ettei itse ollut väkivaltainen. Pelosta huolimatta hän ei hankkinut ampuma-asettakaan.
Loposella oli remuporukoissa päänaukojan rooli.
– Otin usein turpaani. Sekopääseurassa oli oltava itsekin sekopää.
Kavereita oli aina, kun oli aineita
Loposen huumeluukussa pyöri yleensä 10–20 ihmistä. He saattoivat valvoa viikkokaupalla. Vain seuraava annos kiinnosti.
– Kavereita oli aina, kun oli ainetta. Myydäkin piti, mutta vainoharhat olivat usein niin kovat, että en uskaltanut avata ostajille ovea.
Loponen hankki huumeita myyntiin pimeän verkon kauppapaikoilta kuten Silkkitieltä. Jos hänellä oli myynnissä hyvälaatuista huumetta, sana kiiri nopeasti ja paikalle tuli narkomaanikaverien lisäksi työssäkäyvää porukkaa. Välillä Loponen sai tehtyä voittoa ja ostettua hienoja vaatteita. Hän maksoi aina vuokrat ja velkansa muille rikollisille.
Loposen mukaan pohjalaisessa huumemaailmassa ei yleensä myydä alaikäisille.
– Kerran myin huumeita kahdelle tytölle. Olin varma, että he ovat täysi-ikäisiä, mutta he lähtivät paikalta mopoautolla. Seuraavana päivänä sana oli kiirinyt ja paikalle tuli ostaja mopolla.
Loponen sanoo, ettei myynyt tälle ostajalle.
– Minä viihdyin vanhempien narkomaanien seurassa, koska saatoin verrata itseäni heihin ja miettiä, että en ole yhtä huonossa kunnossa kuin he. Muissa huumeluukuissa kyllä näin hyvin nuoria ihmisiä.
Loponen sanoo, että Seinäjoen huumemaailma on kymmenen vuoden aikana mennyt rajumpaan suuntaan.
– Se johtuu siitä, että huumeita tulee ovista ja ikkunoista.
Vaarallisuutta lisää sekin, että ostajat ja myyjät eivät enää tunne toisiaan. Kauppoja sovitaan sovellusten avulla ja huijaukset ovat yleisiä. Tuntemattomien väliset kaupat ovat arvaamattomia.
Kuolema kävi monesti lähellä
Loponen laskee, että hänen ympäriltään on kuollut 20–30 narkomaania.
– Välillä meni vuosikin ilman kuolemantapauksia, sitten niitä saattoi tulla 3 tai 4 kuukaudessa.
Kuolinsyiden skaala on laaja henkirikoksen uhreista yliannostuksen ottaneisiin. Sen sijaan irti päässeitä henkilöitä Loponen ei juuri tunne. Mieleen tulee vain yksi vaasalainen huumeidenkäyttäjä.
– Oma kuolemani taisi olla lähimpänä helmikuussa 2020. Otin silloin kolme kertaa 40 milligrammaa oksikodonia.
Loposen potilaskertomus todistaa, että tilanne oli vakava. Oksikodoni on voimakas kipulääke, joka on aiheuttanut Yhdysvalloissa laajan opioidikriisin. 40 milligramman annos voi olla tappava.
Jatkuvat yliannostukset, päähän saadut iskut ja huono elämä vaikuttavat Loposen elämään edelleen.
Matkan varrella moni omainen ja viranomainen on kohdannut rähjäisen Loposen. Hän sanoo, että apua huumeista irti pääsyyn ei juuri tarjottu. Toisaalta Loponen ei usko, että avusta on hyötyä ennen kuin narkomaani itse haluaa muuttaa elämänsä.
Loposen oma huumeidenkäytön lopettaminen on monen asian summa. Piikeille ei ollut enää suonia. Kämpästä tuli häätö epämääräisen seuran takia. Huume-elämä kävi raskaaksi. Loposelta löytyi voimaa tehdä irrottautuminen yksin.
– Jotenkin vaan pääsin siitä irti. En ole korvaushoidossa, enkä sitä edes laskisi raitistumiseksi. Mutta lopettaminen on yksinäistä puuhaa, sanoo sosiaalinen mies.
Aikaisemmin Loponen ei ollut edes yrittänyt lopettaa. Vankilassa hän oli kerran pakosta kuukauden selvänä. Vuonna 2017 hän oli ensimmäisen ja viimeisen kerran katkolla. "Nyt motivoitunut päihteettömyyteen" lukee papereissa. Loponen hymähtää. Ei hän ollut. Katkolle menemisellä hän vältti jalkapannan.
– Monen mielestä olin varmasti menetetty tapaus. Haluan näyttää, miten pohjalta ihminen voi nousta.
