Istun Tampere-talon edessä odottaen vaimoa ja lapsia muumikonsertista. Mieleeni muistuu oma käyntini samaisessa paikassa. Aikaa siitä on neljä vuotta ja tuolloin oli metallin liittokokous.
Itse en tiennyt, mikä koko liittokokous on, ennen kuin itse lähdin ehdokkaaksi.
Uskon, että suurelle osalla duunareista se on edelleen epäselvää, ellei jopa mystistä.
Toukokuussa se on kuitenkin jälleen edessä. Tampere-taloon saapuu yli 400 metallimiestä eri puolilta Suomea. Edustajat tuovat omia näkemyksiään ja kuulumisia kentältä liiton suuntaan.
Tämä vuosi on vielä poikkeuksellisen tärkeä, sillä näemmehän jokainen Suomen tapahtumat, sekä liitoille asetetut paineet ja odotukset. Samoin tällä kertaa valitut tulevat vielä äänestämään metallin ”fuusioista”, jossa tarkoituksena on liittää muutamia eri alojen liittoja yhteen.
Valtakunnassa siis riittää tapahtumia. Liittokokous on mielenkiintoinen tapahtuma.
Tavalliset kenttätyöläiset äänestävät ja miettivät liitolle tulevaksi 4 vuodeksi suuntaviivoja. Samoin kokouksessa valitaan liiton isoimpiin saappaisiin viranhaltijat, kuten puheenjohtaja ja sihteeri. Vaaleissa voittaneista ja kokoukseen päässeistä valitaan myös liiton hallitukseen ja valtuustoon henkilöt.
Ennen liittokokousta tietenkin tulee vaalit, joka metalliliiton kannalta on tärkein.
Tänä vaikeana aikana liitot eritoten toivovat, että äänestysprosentti olisi korkea. Ilman muuta EK:ssa tarkkaillaan äänestyskäyttäytymistä. Jos äänestysprosentti olisi 10, niin kertoohan se jostain. Itse uskon, että äänestysprosentti ampuu jonnekin 50:n tietämiin. Se olisi ihan kelpo tulos.
Itse kokous on kolmipäiväinen tapahtuma, jossa politiikka näyttelee omaa osaa. Siellä lentää kauhavalainen selkään, välillä edestä, välillä takaa. Toiset taistelevat tittelin kipeinä luottamuspaikoistaan. Toisilla taas aito halu vaikuttaa liiton toimintaan.
Samoin puolueesta ohjattu äänestyskuri on mielenkiintoista seurattavaa. Viime kerralla näin erikoisen tapauksen. Henkilö kävi ehdottamassa liitolle erästä suuntaviivaa ja sai kannatusta. Äänestystilanteessa hän kuitenkin äänesti omaa ehdotustaan vastaan.
Tämmöistä on politiikka toisinaan. Itse tuolloin täysin keltanokkana istuin leuka maassa ja ihmettelin. Tiesin politiikasta ja puoluekurista, mutta en nähtävästi tarpeeksi.
En silti sano, että se olisi väärä toimintatapa. Sillä tavoin saa oman puolueen asiat runtattua läpi paremmin, kun sovitaan, että kaikki äänestävät samaa. Toisaalta ehkä siinä joutuu luopumaan joistakin omista aatteistaan tai kaffipaikoilla annetuista lupauksista.
Olen monesti miettinyt, miltä liitto näyttäisi ilman tuollaista äänestyskäyttäytymistä. Jos jokainen yli 400 jäsentä äänestäisi juuri sitä, mikä parhaalta tuntuu. Kääntäisikö liitto suuntaa? Tulisiko siitä jyrkempi vai muuntautumisherkempi?
Toukokuussa siis näemme mihin suuntaan liittoa lähdetään viemään. Suomen hallituksenkin kanssa ovat asiat vielä kesken. Samoin liittokierrokset ovat alkamassa, joten draamaa riittää yhteiskuntaan koko tulevaksi vuodeksi. Vielä otsikkooni palaten, niin metalliliitossa hallitus taitaa vaihtua.
Lopuksi vielä totean: Olipa vaalit mitkä tahansa, äänioikeutettujen kuuluisi ääni antaa. Se on kunnia ja velvollisuus, josta monessa maassa voi vain haaveilla.
MIKKO VUOTO
Kirjoittaja on laihialainen duunari ja kahden pienen tytön isä