Keskustan Antti Kurvinen juhli kollegansa, keskustan Markus Lohen kanssa näyttävästi sote-uudistuksen maaliin viemisen jälkeen, ja he julistivat tehneensä historiaa. Historiaa todella tehtiinkin.
Nyt kun tämän historiallisen himmelin lasku tuli maksettavaksi, syyllisiä etsitään muualta. Kunnia uudistuksesta ei enää kelpaakaan.
Etelä-Pohjanmaalla suunnitellaan nyt rajuja säästöjä sosiaali- ja terveyspalveluihin. Ihmiset ovat syystäkin huolissaan siitä, mistä tulevaisuudessa saa hoitoa ja kuinka kauas palvelut karkaavat.
Keskusta on Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen ylivoimaisesti suurin puolue. Se on siis ollut ensin rakentamassa koko sote-järjestelmää ja sen rahoitusmallia, ja nyt se käyttää alueen suurimpana puolueena huomattavaa päätösvaltaa järjestelmän sisällä.
Silti julkisessa keskustelussa puolue esiintyy lähinnä sivustakatsojana, jonka mielestä kaikki on nykyisen hallituksen syytä.
Kummasti keskustan puheista nyt unohtuu, että puolue oli itse keskeisessä roolissa koko sote-uudistuksen rakentamisessa. Eikä kyse ollut pelkästä hallintouudistuksesta. Keskusta oli mukana säätämässä myös hyvinvointialueiden rahoituslakia, joka määrittelee, millä perusteilla rahat alueille jaetaan.
Siis juuri sitä järjestelmää, jonka rahoituksen riittämättömyydestä keskusta nyt kovaan ääneen valittaa.
Sote-uudistuksen piti hillitä kustannuksia, keventää hallintoa ja turvata lähipalvelut. Lopputuloksena saatiin uusi hallinnon taso, valtavissa talousvaikeuksissa kamppailevia hyvinvointialueita ja jatkuva epävarmuus palvelujen tulevaisuudesta.
Jos tämä oli keskustan käsitys onnistuneesta uudistuksesta, olisi mielenkiintoista tietää, miltä epäonnistuminen heidän mielestään näyttäisi.
Erityisen irvokkaaksi tilanteen tekee se, että Etelä-Pohjanmaa on keskustan perinteistä ydinaluetta. Nyt juuri täällä joudutaan pohtimaan, mistä palveluista säästetään ja kuinka paljon.
Siinä ei paljon puheet ”historiallisista saavutuksista” lämmitä, kun oma terveysasema on lakkautusuhan alla.
Tavalliselle eteläpohjalaiselle tärkeintä ei ole se, kuka saa nimensä historiankirjoihin, vaan se, pääseekö lääkäriin, saako ikäihminen tarvitsemansa hoivan ja säilyvätkö palvelut kohtuullisen matkan päässä.
Kurvinen ja Lohi julistivat tehneensä historiaa. Siinä he olivat oikeassa. Valitettavasti historia ei aina muista tekijöitään siitä, mistä nämä itse haluaisivat tulla muistetuiksi.