Seinäjoen kaupunkikeskustan tulevaisuus on kysymys, johon ei ole yhtä vastausta. Mutta vastauksia kannattaa etsiä yhdessä.
Tällä kertaa niitä kokoontui ratkomaan mainittava joukko eräitä kaupungin parhaita aivoja. Havaintojeni perusteella sanoisin, että olkaamme luottavaisia.
Työpajoja alustivat kaksi asiantuntijaa, tulevaisuudentutkija Roope Mokka Demos Helsinki -yhdistyksestä ja kaupunkimuotoilija Moona Tikka Studio Fieldsistä.
Yksi teemoista oli sosiaalinen infrastruktuuri. Käsite kuulostaa abstraktilta, mutta tarkoittaa hyvin konkreettisia asioita: kirjastoja, kahviloita, toreja, puistoja ja muita paikkoja, joissa ihmiset kohtaavat toisiaan ilman erityistä syytä tai ostopakkoa.
Sosiaalinen pääoma pitää keskustan elossa ilman varsinaista kaupankäyntiä, jonka osalta peli on viime vuosina koko lailla muuttunut. Keskustan päiväkäytön rytmi kun on pysyvästi hajautunut.
Enää ei puhutakaan keskustan elävöittämisestä vaan tarkoituksesta – siitä, mitä varten keskusta ylipäätään on.
Keskustat eivät voi enää oikein missään rakentua pelkän kaupan ja työssäkäynnin varaan. Viimeistään korona muutti kummatkin määreet. Toimistotyö siirtyi paljolti etäilyyn ja verkkopalveluita alettiin käyttää toden teolla kaikenlaiseen kuluttamiseen.
Tulevaisuuden kaupunkikeskustan ydintoimintoja voivat sen sijaan olla esimerkiksi hoiva, leikki ja arki sekä tietysti palvelut.
Keskustan on oltava paikka virtaaville kohtaamisille, mikä tuottaa kuin itsestään elinvoimaa.
Keskustan aseena kaupungin laidoilla sijaitsevia ostoskeskuksia vastaan tulisi olla luovuus, viihdyttävyys ja yllättävyys.
Hiljattain saatiin mielestäni hyvä avaus tähän suuntaan, kun kaupunki esitteli tulevan uima-hallin mahdollisen sijoittumisen vanhalle asemalle. Hyvinkin luovaa, viihdyttävää ja yllättävää – luulen, että jopa kaunista. Pidän kumpaakin peukkua tälle hankkeelle.
Keskustan tihentäminen tuottaa varmasti lisää innovaatioita. Usein Euroopan parhaiden pikkukaupunkien keskustat ovat suorastaan ahtaita – ja pahuksen viihtyisiä.
Kaupunkikeskusta toimii, kun siellä voi tehdä useita eri asioita. On oltava paikkoja, joissa ihmiset tulevat yhteen ja muodostavat suhteita. Kun keskustalla on sosiaalista pääomaa, sillä on annettavaa.
Ilman edellistä ei synny urbaania hauskuutta, mikä vetää nuoria puoleensa ja saa vanhemmatkin viihtymään. Urbaania hauskuutta edustavat vaikkapa tapahtumat, oivallukset palvelutarjonnassa ja ylipäätään kaikki mikä saa viihtymään kaduilla, toreilla ja turuilla.
Tärkein kysymys ei siis enää ole se, mistä saadaan lisää kauppoja keskustaan, vaan miten keskustasta tehdään paikka, jolla on tarkoitus – paikka, jossa on hyvä olla ja jonne halutaan mennä.
Seinäjoella se tarkoittaa myös sitä, että aletaan opiskella muita. Kuulemani perusteella hyviä kohteita keskustavakoiluun ovat Norjan Tromssa, Tallinnan Telliskiven alue sekä Suomen Turku.
Parhaat ideat löytyvät katsomalla ympärille.