Tänä vuonna kesätöiden saaminen on ollut poikkeuksellisen vaikeaa. Esimerkiksi Puuilo kertoi keväällä, että kesätöitä heiltä haki yli 21 000 nuorta. Työpaikan sai alle kaksi prosenttia hakijoista. Yrityksen antamien lukujen mukaan kesätyön saaminen oli vaikeampaa kuin päästä opiskelemaan lääketiedettä yliopistoon.
Jos kesätyötä ei saa, pettymys on suuri. Tilannetta ei edesauta se, miten liian monet työnantajat eli me aikuiset nuoria kohtelemme. Olen kuullut useita ikäviä tapauksia, joista nyt kerron kolme esimerkkiä.
Ensimmäisessä tapauksessa nuori haki töitä tilitoimistosta. Työpaikkahaastattelussa hänelle luvattiin ilmoittaa päätöksestä tiettynä päivänä. Kun yhteydenottoa ei kuulunut, nuori rohkaistui soittamaan työpaikalle.
Kukaan ei vastannut lukuisiin puheluihin eikä soittanut takaisin. Kun työnhakija soitti äitinsä puhelinnumerosta, puhelimeen vastattiin heti. Kummallista. Ei selittelyjä, ei pahoitteluja. Yrittäjä totesi luulleensa, että joku toinen oli ilmoittanut ikävät uutiset.
Toisessa tapauksessa kaivinkonetta kuljettanut, vastavalmistunut nuori jätettiin yksin hiekkakuopan äärelle kymmenen minuutin perehdytyksen jälkeen. Yrittäjä ei ollut nuoreen yhteydessä kertaakaan, vaan kesätyöläinen joutui itse selvittämään konerikot sekä kyselemään, onko huomenna töitä ja missä ne sijaitsevat.
Nuori näki toisen työntekijän vain vuoronvaihdon yhteydessä. Minkäänlaista palautetta ei tullut. Esihenkilöä hän ei koskaan tavannut.
Pomo otti yhteyttä ensimmäisen kerran moittiakseen työn jälkeä. Nuori yritti kysyä, mikä oli mennyt vikaan, koska kukaan ei ollut aiemmin kritiikkiä antanut. Vastaukset olivat ympäripyöreitä. Mahdollisuutta toiminnan parantamiseen ei annettu, sillä seuraavana päivänä ei kuulemma tarvinnut tulla töihin. Sen jälkeen uutta työmaata ei koskaan ilmoitettu.
Kolmannessa esimerkissä nuori sai vakituisen työpaikan. Hän opetteli toimistotyöhön liittyviä uusia tietokonejärjestelmiä ja opinnoista poikkeavia työtapoja, vaikka kenelläkään ei tuntunut olevan aikaa eikä halua opastaa tulijaa edes ensimmäisellä viikolla. Palautetta tuli silti siitä, ettei oppi mennyt heti perille eivätkä työt valmistuneet ajallaan.
Kahden viikon jälkeen työsopimus purettiin näihin asioihin vedoten. Työnantaja oli kuulemma myös huomannut, ettei tehtävään tarvitakaan uutta tekijää, vaan työ ostetaan talon ulkopuolelta.
Työturvallisuuskeskuksen erityisasiantuntija Seija Moilanen kuulee työpaikkojen ongelmista joka päivä. Henkiseen terveyteen liittyvät tapaukset ovat hänen mukaansa tänä kesänä yleistyneet.
Moilasen mukaan kesätyöntekijöihin käydään harvoin fyysisesti kiinni. Epätoivotusta koskettelusta kärsivät pääasiassa nuoret naiset, joiden ulkonäköä ja vaatetusta asiakkaat usein kommentoivat.
Työuraansa aloittelevat saavat monet aikuiset kimpaantumaan. Nimittely, huutaminen ja vähättely ovat monen mielestä täysin sallittua käytöstä.
Usein kyse ei ole työntekijän osaamattomuudesta, vaan siitä, että sijaiselle on annettu liian suuri työmäärä ja liikaa vastuuta. Jos jäätelökioskille on markkinapäivänä palkattu vain yksi henkilö, jono pitenee, vaikka työntekijä pyörittelisi palloja pikana ja jättäisi tauot pitämättä.
Suomalainen työ ry teetti hiljattain tutkimuksen, jonka tärkein tulos on helppo tiivistää: Nuorille kesätyössä tärkeintä ovat selkeät työtehtävät, hyvä perehdytys ja reilu kohtelu. Toiveet eivät näytä toteutuvan.
Kesätyöntekijöiden ystävällinen kohtelu on oikein, mutta myös kauaskatseista. Tämän päivän sijainen voi olla huomisen kollega tai jopa esihenkilö.
Kun työuran alussa olevaa kohtelee reilusti, hänen kanssaan on myöhemmin luontevaa tehdä töitä ja joskus jopa kysyä neuvoa ihmiseltä, jonka uran alkuun sai itse vaikuttaa.