Jyrkän kesäteatterissa on jotain, mitä ei voi selittää ulkopuoliselle. Se on kokonainen kudelma ihmisiä, jotka tekevät yhdessä jotain, mikä tuntuu suuremmalta kuin osiensa summa. Ja tänä kesänä minä olen saanut olla osa sitä.
Sinun vuorosi loistaa -kantaesityksen käsikirjoitus on vahva. Se kantaa tarinaa niin, että jokainen kohtaus tuntuu oikealta. Onhan se syntynyt juuri tänne, näiden peltojen ja näiden ihmisten keskelle. Ohjaus on tarkkaa, mutta samalla lempeää. Se antaa näyttelijälle tilaa löytää oman tapansa hengittää roolia. Puvustus on tehty käsillä, silmällä ja sydämellä. Jokainen vaate kuuluu tähän tarinaan, tähän aikaan, tähän paikkaan.
Jyrkän kesäteatterin todellinen voima on talkooväki. Se porukka varmistaa, että jokainen yksityiskohta on mietitty, punnittu ja toteutettu. Kahvi on kuumaa, penkit paikoillaan, liput myynnissä, äänet toimivat ja kulissit pysyvät pystyssä, vaikka tuuli yrittäisi muuta. He ovat näkymätön selkäranka, joka kannattelee koko esitystä.
Kesäteatterissa jokainen tietää roolinsa niin näyttämöllä, kuin sen ulkopuolella. Oikeat ihmiset ovat oikeissa rooleissa, ja sen tuntee. Näyttelijät elävät tarinan todeksi. Kulissien takana olevien ihmisten tekemä työ näkyy jokaisessa hetkessä.
Ja sitten on yleisö. Jyrkän yleisö ei ole vain seuraamassa. Se elää mukana tarinan edetessä, nauraa oikeissa kohdissa, hiljenee silloin kun sanat osuvat syvälle. Katsojat ovat niin lähellä, että heidän reaktionsa tuntuvat iholla. Tänäkin kesänä esitys on mennyt yleisöllä ihon alle. Tarina on hyvin samaistuttava ja samalla voimaannuttava. Siitä on saatu kiitosta.
Ensikertalaisena olen saanut Jyrkällä vastaanoton, joka on tuntunut poikkeuksellisen lämpimältä. Harjoituksissa ja esityksissä on ollut helppo olla osa isoa joukkoa. Olemme nauraneet, oppineet, jännittäneet ja onnistuneet yhdessä.
Yksi tämän kesän hienoimmista asioista on ollut se, miten porukka on kannatellut toisiaan. Pieni kehu, hymy tai tsemppipeukku tekee kulisseissa paljon. Onnistuminen ruokkii onnistumisia. Jokainen meistä on saanut kokea sen tunteen, kun toisen onnistuminen saa omankin suorituksen kohoamaan.
Me olemme harrastelijoita ja vapaaehtoisia. Tulemme paikalle työn, arjen, kiireiden ja velvollisuuksien keskeltä. Ja silti me olemme onnistuneet luomaan ilmapiirin, jossa jokainen uskaltaa yrittää, kasvaa ja loistaa. Ei yksin, vaan yhdessä. Aina toisen onnistuessa kaikki iloitsevat. Jokainen tekee oman osansa, ja jokainen osa on tärkeä.
Tämä on yhteisöllisyyttä parhaimmillaan. Se syntyy vain siellä, missä ihmiset haluavat toisilleen hyvää.
Eikä Jyrkkä ole poikkeus. Se on osa suurempaa tarinaa.
Kesäteatterit ovat Suomessa yksi viimeisistä paikoista, joissa yhteisöllisyys näkyy edelleen konkreettisesti: käsissä, jaloissa, naurussa, hikisissä talkooilloissa. Ihmiset haluavat olla osa jotain isompaa ja tehdä asioita yhdessä, vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Me osaamme edelleen rakentaa jotain, joka on suurempaa kuin yksittäinen ihminen.
Tänä kesänä Jyrkällä minä olen saanut nähdä sen läheltä. Se on ollut kaunista.