Vaikka meillä pohjoismaisilla ihmisillä on neljä vuodenaikaa ja ne kaikki ovat omalla laillaan viehättäviä, kesä on jotain aivan erityistä.
Siihen ladataan suuria toiveita ja odotuksia. Kesän lähetessä kysellään kesäsuunnitelmista, ja kesän päättyessä kysytään, miten kesä sujui.
Kesä on virallisesti päättynyt, kun huvilakauden päättäjäisten juhlat on juhlittu, pommit ammuttu ja kalenterissa lukee syyskuu. Minkään muun vuodenajan päättymistä ei erikseen juhlita.
Vuodenvaihteessa luodaan katsaus menneeseen vuoteen. Kesän merkityksellisyyden takia olisi syytä laatia kesäkaudestakin omanlaisensa katsaus.
Kesäkatsaukseeni kuuluvat ainakin kohdat sää, lepo, harrastukset, puutarha, sato, matkat, terveys ja kohokohdat.
Meteorologit kertoivat, että säät olivat sellaisia, kuin ne Suomessa keskimäärin ovat. Ei ollut pitkiä hellejaksoja eikä jatkuvia sateitakaan.
Hellevaatteet saivat ainakin minulta jäädä kaappiin odottamaan seuraavaa kesää, eikä sadevarusteitakaan juuri tarvinnut käyttää.
Kesässä on hienoa suurempi tunne vapaudesta. Lomalla voi nukkua niin pitkään kuin unta riittää ja kerätä voimia työhön paluuta ja vuoden pimeämpiä aikoja varten.
Koska ei ollut sen suurempia suunnitelmia, tarjolla oli päiviä rauhalliseen oleiluun pohdiskellen ja ideoiden.
Kesä innosti tarttumaan kesäkirjaston vaativampiin kirjoihin ja kädentaidon harrastuksiin. Ja penkkiurheilijalta kului luonnollisesti oma aikansa MM-jalkapallon ja muun urheilun seuraamiseen.
Puutarhanhoito jäi itseltäni huonolle tolalle. Vain ruohonleikkuusta huolehdittiin, vaikkakin pienemmältä alalta.
Yhtään kasvia ei istutettu, mutta vadelmaviidakko pääsi yllättämään voimakkaalla omatoimisella leviämisellään. Kummallinen talvi oli antanut niille voimaa, ja sopivat sääolosuhteet antoivat niin vadelmista kuin omenoista ja luumuistakin valtavan sadon.
Kesämatkailu tehtiin autolla lähimaakuntiin tutustuen. En ole milloinkaan istunut niin paljon auton ratissa.
Sain myös ajella tutustumaan terveydenhuollon toimivuuteen – ja se totisesti toimi, kunhan vain pääsi portinvartijoiden ohi. Kesän loma-aikanakin terveyskeskuksen näppärät ja hyväntuuliset työntekijät hoitivat ihmisiä suurella huolella.
Parasta antia kesässä oli itse kesän tuntu. Se sai ihmiset ulos kodeistaan tapahtumiin ja toistensa seuraan.
On tehnyt sielulle hyvää omistautua toisten ihmisten kohtaamiselle: ennestään tutuille ja uusille ystäville, lähellä asuville ja kauempaa tulleille niin suuren ilon kuin suuren surunkin yhteydessä.