Silloin harvoin, kun nykyään käyn musiikkifestivaaleilla, ne ovat aina pieni kulttuurishokki. Tämän päivän tapahtumissa ruoka- ja juomatarjonta on lähes ravintolatasoa ja tunnelma kuin sivistyneellä piknikillä.
Ennen oli toisenlaista.
Tyypillisellä takavuosien rockfestivaalilla suurin osa yleisöstä oli niin kauheassa hönössä, että monet kansainväliset esiintyjät kommentoivat aihetta. Muistan 1990-luvun Provinssista yhdysvaltalaisen Bad Religionin keikan, jossa laulaja jäi muutaman kappaleen jälkeen katselemaan yleisön vellovaa mullilaumaa ja tiedusteli: ”Eihän kukaan vain ole ottanut kuppia tänään?”
Parantuneeseen nykytilanteeseen vaikuttaa varmasti yleinen päihdekulttuurin muutos, mutta osansa on festarijärjestäjien ammattimaistumisellakin.
Ennen järjestelyissä lähdettiin kalliiden artistien kiinnittämisestä, millä varmistettiin, että organisaattorit olivat jo valmiiksi hermoraunioita talouden suhteen.
Sitten hoidettiin kaljahanat, että yleisö on varmasti tarpeeksi jurrissa sietääkseen artistiperuutukset, puuttuvat vesipisteet ja yli äyräiden vuotavat bajamajat.
Väestönhallinta varmistettiin palkkaamalla järjestyshenkilöiksi helposti räjähtäviä painiharrastajia, joille väkivalta ei ollut uhka, vaan treenimahdollisuus. Ruuaksi sai kelvata se, mikä grillissä ja muurinpohjalla nopeimmin käristyi.
Ei se ehkä ihan näin mennyt, mutta kävijäkokemuksen perusteella ei aina kauaskaan jääty.
Jossakin vaiheessa alettiin hakea mallia muualta Euroopasta, ja meno muuttui kävijäystävällisemmäksi. Yksi esimerkki on helsinkiläinen Tuska-festivaali, jonka alkuaikojen puuhamies Stuba Nikula otti järjestelyihin erikoisen näkökulman.
Tapahtumaa lähdettiin järjestämään vessoista. Muutenkin kaikki rakennettiin perusasioista ylöspäin, ja lopputulos on onnistunut. Tuskan mustiin pukeutuneelle yleisölle maistuu alkoholi, mutta festivaali tunnetaan maan rauhallisimpana musiikkitapahtumana heti Kuhmon kamarimusiikkifestivaalin jälkeen. Kun palvelut toimivat ja henkilökunta on kohteliasta, laskuhumalainenkaan ei kehtaa kiukutella.
Vaasassa järjestetään kesän aikana jopa viisi perinteistä festivaalia, Vaasa Festival, Lisää löylyä, Kaaos Festival, Bigday Festival ja Drömmen Festival.
Menneiden vuosien perusteella yleisöä on riittänyt useampaankin tapahtumaan, mikä on hienoa. Ennen ajateltiin, että vaasalaisia ei saa kesällä saaristosta mihinkään, mutta se on mennyttä maailmaa.
Itse ajattelin kuitenkin pitää perinnettä yllä, sillä onhan jonkun oltava mökillä lokkivahdissa.
Kirjoittaja on vaasalainen kirjailija