Jotkut asiat ovat sellaisia, että niitä ei voi muuttaa. Niin kuin tämä vanheneminen. Se on ihmeellinen vekotin tuo peili, se ei ilmeisesti vääristä mitään, vaikka itse joskus niin haluaisi.
Itse tulee joka aamu luotua katse peiliin ja tuntuu, että mitään muutosta ei ole tapahtunut. Aivan samanlainen Valentino siellä on katsonut minua joka kerta. Se taitaa sittenkin olla valetta.
On tunnustettava, että salakavala muuttuminen on alkanut, ilmeisesti jo vuosia sitten.
Ensin tuon muuttumisen kuitenkin huomaa toisista ja siinä vaiheessa uskoo, että se ei koskisi itseä. Eniten lämmittää kuitenkin, kun näkee vanhat heilat ja valitsi aikanaan toisin.
Ei voi silloin kuin ihmetellä miten elämä on kohdellut kaltoin useampaakin.
Omalla kohdalla se sitten sattuu kovasti, kun huomaa, että omakin syntymäpuku tarvitsisi silitystä. Uurteita alkaa ilmestyä suun ja silmien ympärille. Syvimmät rypyt ilmestyvät jo 30 vuoden jälkeen. Ja kymmenen vuotta siitä, niin on turha puhua joutsenkaulasta. Myös iho kuivuu ja saa harmaan sekä elottoman sävyn.
Moni luulee, että oma ulkonäkö paranisi iän myötä. Omalla kohdallani tosi asia oli, että vain näköni huononi.
Yhteenvetona tästä voi vetää, että nykyajan peilit ovat paljon huonompia kuin entiset. Ne ovat aivan täynnä ryppyjä.
Millä siinä sitten itseäsi lohdutat. Kai sillä, että uskaltaa sanoa: Ei elämä ole pilalla, vaikka naama onkin.
Mitä sitä sitten kannattaa tehdä, että näyttäisi nuoremmalta. No, tietysti hengailla vanhempien seurassa.
Ja sitten vielä nämä hiukset. Pienenä sitä toivoi, kun sai tukkapöllyä, ettei päässäni olisi kasvanut yhtään hiusta. Nyt sekin toive on hiljalleen toteutumassa, vaikka ei niin haluaisikaan. Toiset ottavat kuitenkin siitä loogin, kun antaa osan jäljellä olevista hiuksista kasvaa ja kampaa ne sitten kaljun päälle. Näky lienee sellainen kuin jättiläishämähäkki olisi pyydystänyt strutsinmunan.
Toivon kuitenkin jatkossa itselleni rohkeutta olla kalju, jolla on poninhäntä.
Sitten tulee kuvioihin vielä näkö, joka heikkenee iän myötä. Silmälasit ovat kaikilta jossain vaiheessa kateissa. Ne löytyvät sitten lopulta mitä ihmeellisimmistä paikoista. Kyseessä on siis jo oireita muistihäiriöstä. Mutta jos ne löytyvät etsinnän jälkeen silmiltäsi, niin ei huolta, on vain käytävä pesemässä lasit.
Jossain vaiheessa sitten muisti pätkii. Aivot alkavat surkastua. Kaikilla meillä on kuitenkin valokuvamuisti, joillakin vain on filmi hukassa. Ja jokainen kokee sen varmasti jonakin päivänä.
Entä sitten seksi. Sekin saattaa jäädä taka-alalle. Vartalo muokkaantuu siihen malliin, että toivoisi pääsevänsä edes omiin housuihinsa.
Kyllä siinä seksin tihkuminen on samaa kuin mahlan tippuminen puun rungosta. Pisara silloin tällöin.
Asiaa vielä lopuksi. Tauti kuin tauti on iäkkäille ihmiselle vaarallinen asia. Niin se oli vanhalle pohjalaismummollekin, joka joutui lääkärin pakeille.
Lääkärin diagnoosi oli: Teillä on tulehdus. Se on virus.
– Luojan kiitos, minä pelkäsin, että käres, kun minä olen niin kova kutomaan.
JARI LEHTO
jari.lehto@i-mediat.fi