Ke­ra­mii­kas­sa näkyy tekijän kä­den­jäl­ki

Keramiikan tekeminen on aina ollut Richard Ravenin intohimo. Hänen savipajassaan soi usein klassinen musiikki, sillä se siivittää miehen mielestä hyvin keramiikan tekoa. Kuvat: Paula Kaskimaa
Keramiikan tekeminen on aina ollut Richard Ravenin intohimo. Hänen savipajassaan soi usein klassinen musiikki, sillä se siivittää miehen mielestä hyvin keramiikan tekoa. Kuvat: Paula Kaskimaa

Richard Raven on tervajokelainen savikeraamikko. Uusseelantilaissyntyinen Raven innostui käsillä tekemisestä jo nuorena, kun hän sai auttaa isäänsä purjeveneiden rakentamisessa. Siitä innostus käsillä tekemiseen on levinnyt silkkipainantaan, kodin remontoimiseen, kalligrafiaan ja tietenkin keramiikkaan.

Innostus savitöihin syttyi kahdentoista vanhana, kun vanhemmat lähettivät Ravenin savityöpainotteiselle taideleirille.

Muutettuaan Suomeen savitöistä tuli Ravenille ammatti, kun hän perusti oman keramiikkafirman, Musta Linnun.

– Raven tarkoittaa korppia, joka on musta lintu. Siitä syntyi firman nimi. Lisäksi kotimme lähettyvillä asustaa paljon korppeja, joten nimi on aika osuva, Raven kertoo.

Viime vuonna 30 vuotta täyttänyt savipaja on Ravenin itse remontoimassa hirsitalossa Kyröjoen varrella.

Käsityöllä ei rikastu. Viime lama pakotti Ravenin savitöiden parista vientituotteiden pakkaajaksi, sillä keramiikka on miehen mukaan asia, josta tingitään, kun ajat ovat tiukat.

– Keramiikka on luksustuote, josta on helppo luopua, kun lama iskee. Vaikka olen aina tiennyt, että keramiikalla ei rikastu, se on ollut itselleni niin suuri intohimo, etten ole voinut sitä jättää. Olen rikas siinä mielessä, että olen saanut tehdä koko elämäni sitä, mitä rakastan.

Tuhansia vuosia vanha ammatti. Raven valmistaa keramiikkansa lähes poikkeuksetta dreijaamalla. Dreija on tuhansia vuosia vanha keksintö, jossa on kaksi osaa: levy ja jalkaosa. Levyosaan laitetaan savea, joka saadaan pyörimään käsien välissä jalkaosaa polkemalla.

Nykyään dreijat toimivat usein sähkömoottorilla, mutta vanhanajan jalkadreijaa Raven käyttää esimerkiksi Isonkyrön 1700-luvun markkinoilla savityönäytöksissä.

– Näytökset ovat etenkin lapsille mieluisia, sillä he eivät välttämättä ole koskaan nähneet, miten savitöitä tehdään käsin. Saven muodonmuutos epämääräisestä möykystä esimerkiksi vaasiksi on jännittävää katseltavaa, jota lapset voivat ihailla puolikin tuntia, Raven nauraa.

Haaveena oma puupolttouuni. Jokaiseen tuotteeseen jää kirjaimellisesti käsityöläisen kädenjälki, kun dreijaajan sormenpäät painautuvat saveen. Valmiit savityöt viimeistellään maalaamalla ja lasittamalla, minkä jälkeen ne poltetaan sähköuunissa.

Ravenilla on haaveena oma puupolttouuni, jossa saven viimeistelytyön hoitaa puusta irtoava tuhka.

– Olen rakentamassa pihalleni vanhanajan puupolttouunia, joka jättää saveen aina uniikin lopputuloksen. En itsekään aina tiedä, millainen yllätys uunista tulee, ja siksi puupolttamalla keramiikan tekeminen on niin jännittävää.

Paula Kaskimaa

-
Ilmoita asiavirheestä