KOM-teatterin lavalla käsitellään 1980-lukua nostalgisessa hengessä. Pasi Was Here -näytelmässä nostetaan esille yksityiskohtia, anekdootteja ja henkilöhahmoja, jotka ovat kaikille tuon ajan nuorille tuttuja.
Kun seurasin ensi-iltaa katsomossa, pohdin erityisesti itäsuomalaisesta pikkukaupungista Helsinkiin muuttanutta hipsteriä Hemmoa, joka tuntui suhtautuvan hivenen nuivasti vanhan kotikaupunkinsa asukkaisiin. Tyypillinen ylimielinen hesalainen siis.
Maakunnissa elää edelleen vahvasti ajatus siitä, että kehäkolmosen sisäpuolella ei ymmärretä mitään todellisesta elämästä ja hesalaiset ovat lesoja. Tämä voi pitää osittain paikkaansa, ainakin hesalaisten kohdalla.
Kuulun Helsingissä vähemmistöön, Helsingissä syntyneisiin helsinkiläisiin. Meitä paljasjalkaisia stadilaisia on vain noin 40 prosenttia helsinkiläisistä. Ehkä nämä näytelmässä kuvatut hesalaiset hemmot ovat niitä ylimielisiä?
Tämä voi olla suojapanssari, jolla suojellaan omaa identiteettiä. Suuri kaupunki on avannut mahdollisuuden alakulttuureihin, pois pikkukaupungin pakottavasta muotista.
Viidennen polven stadilaisena puolustan vahvasti aluepolitiikkaa. Monien mielestä se voi kuulostaa omituiselta, mutta toimiva aluepolitiikkaa on kaikkien etu.
Olen halunnut aina puolustaa oikeutta asua omalla kotiseudulla, löytää opiskelu- ja työpaikat sieltä. Kaikilla on tietenkin oikeus muuttaa, mutta sen ei pidä tapahtua pakotettuna.
Ei ole kenenkään etu, että ihmiset pakotetaan muuttamaan kotiseudultaan opiskelun ja työn perässä toisella puolelle Suomea. Kun toisessa päässä näemme tyhjenevät kyläkoulut ja vähenevät palvelut, Helsingissä vastaavasti seurauksena ovat tolkuttoman suuret asumiskustannukset ja ylitäydet koulut.
On maailmanlaajuinen ilmiö, että pääkaupungit vetävät väestöä. Muuttoliikettä ei pidä pyrkiä patoamaan väkipakolla. Siksi Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle pitää valtion tuella rakentaa merkittävästi lisää kohtuuhintaisia asuntoja ja raideyhteyksiä uusille asuinalueille.
Samaan aikaan on kuitenkin huolehdittava maakuntien elinvoimaisuudesta.
Viime kaudella keskustan kansanedustajat toistelivat kuin papukaijat väitettä, että hallitus keskittää. Jos katsoo nyt, mitä keskustan johtama hallitus tekee maakuntien Suomelle, tällaista paljasjalkaista stadilaista hirvittää.
Koulutuspolitiikassa rajut leikkaukset merkitsevät rajua keskittämistä. Toisen asteen ammatillisen opetuksen saavutettavuus on jo valmiiksi heikkoa. Opetusministeri toistelee, että yliopistojen ja korkeakoulujen yksiköiden määrää pitää vähentää. Käräjäoikeuksien määrää ollaan karsimassa. Tuottajat joutuvat puolustamaan toimeentuloaan traktorimarssilla.
Aluepolitiikassa keskusta on näkynyt vain mekastamalla Fimean sijoituspaikassa. Ihmisiä yritettiin pakottaa muuttamaan toiselle puolelle Suomea työn perässä. Ajatus oli jo etukäteen tuhoon tuomittu.
Nyt kannattaisi keskittyä puolustamaan alueellisesti tasa-arvoista koulutusta ja kattavia viranomaispalveluja. En toivoisi, että uudeksi hokemaksi tulisi ”keskusta keskittää aina”.
Paavo Arhinmäki
Kirjoittaja on kansanedustaja ja Vasemmistoliiton puheenjohtaja.