Kolumni

Kengät ker­to­vat vä­ki­val­ta­ta­ri­noi­ta

Lähisuhdeväkivalta on vaiettu asia, josta ei haluta eikä uskalleta puhua. Joka vuosi moni tarina päättyy lopullisesti.

– Parisuhdeväkivallan uhrina kuolee Suomessa 20–30 naista joka vuosi. Vaikeimmin tunnistettavissa on henkinen väkivalta, kertoo Vaasan Ensi- ja turvakodin naistyöntekijänä toimiva avopalveluohjaaja Tiina Mäkinen.

Monta päättynyttä polkua. Nainen joutuu kumppanin surmaamaksi neljä kertaa yleisemmin kuin mies. Toiseksi yleisin henkirikosmuoto Suomessa on kumppanin tai ex-kumppanin tekemä naiseen kohdistunut henkirikos.

– Tutkimusten mukaan 18–74-vuotiaista naisista noin joka kolmas on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai näitä molempia 15:nnen ikävuoden jälkeen. Väkivaltaa kuitenkin vähätellään, ja vain pieni osa naisista hakee apua.

– Usein ajatellaan, että väkivalta on vain perheen sisäinen asia, eikä kenenkään tarvitse siitä tietää. Kodin tulisi olla turvallinen, mutta monelle se on vaaranpaikka. Pelkkä uhkakin luo painetta ja pelon ilmapiiriä.

Vaasan kaupunginkirjastossa on maaliskuun ajan esillä Jalkautuva naistyö -hankkeen näyttely Tarinakengät. Jokainen selviytymistarina saa oman kenkäparin tuoden näkyväksi lähisuhdeväkivallan kokemuksia ja antamaan toivoa.

– Ilmiötä täytyy saada näkyvämmäksi. Näyttelyn tavoitteena on auttaa tunnistamaan ja sanoittamaan lähisuhdeväkivaltaa ja sen uhkaa sekä rohkaista hakemaan apua.

Varpaillaan kotona. Tyypillisesti apua hakevat 25–40-vuotiaat naiset, joilla on alle kouluikäinen lapsi tai lapsia. Maksuttomat turvakodit antavat välitöntä suojaa.

– Turvakodista on hyvä lähteä elämässä eteenpäin, kun olo kotona käy mahdottomaksi. Turvakotiin voi tulla myös nimettömänä, sanoo Mäkinen.

Usein ihmetellään, miksi nainen ei vain lähde. Kynnys lähteä hakemaan apua on kuitenkin monelle edelleen korkea. Turvakodin lisäksi apua saa esimerkiksi auttavan puhelimen ja avopalveluiden kautta.

– Väkivallantekijä on usein läheinen henkilö, jota rakastaa. Ihminen, jonka kanssa nukkuu, on ja tekee asioita. Ihmisten pitäisikin kysyä, mitä tapahtuu, jos nainen lähtee.

– Olen tehnyt työtä ryhmän kanssa, jossa on ollut mukana seitsemän väkivaltaa kokenutta naista. Ryhmässä saatava vertaistuki on korvaamatonta ja tukee ihmisen eheytymistä.

Raija Koivisto