Pohjan palon murhaoikeudenkäynnissä jatkettiin perjantaina todisteluiden kuulemista. Käräjätuomari Juha Niemi-Pynttäri toivoi aamulla ensimmäiseksi, että todistajien kuulemisessa keskityttäisiin tapauksen kannalta olennaisiin asioihin käsittelyn jouduttamiseksi. Hän joutui myös kertaalleen huomauttamaan puolustusta samojen asioiden toistosta.
Kahtena ensimmäisenä todistajana kuultiin paikalla olleita naapureita. Kolmas todistaja oli äidin ja tyttären pelastamisessa mukana ollut palomies.
– Aamutuimaan heti vuoronvaihdon alettua saimme tehtävän rakennuspaloon Heleenkadulle. Päivä oli valkenemassa, ja aamuvalaistuksessa näki hyvin savun nousevan. Pihassa oli muistini mukaan kaksi mieshenkilöä ja ambulanssista yksi työntekijä. Saimme varmistuksen, että sisällä on lapsi ja aikuinen. Pihaan tullessamme siinä oli pitempi laiha mieshenkilö, joka oli polttanut pahasti päänsä. Hän oli poissaoleva, mikä sopi tilanteeseen, todistaja kertoi.
Savua tuli joka puolelta räystäiden alta. Yksikön esimies lähti kiertämään talon taakse, ja todistaja sai parinsa kanssa tehtäväkseen mennä pääovesta sisään.
– Mursimme oven, ja näimme rakennuksessa olevan meneillään täyden palon vaihe. Emme päässeet ovelta eteenpäin kuumuuden vuoksi, vaan jouduimme jäähdyttelemään paloa ensin useamman minuutin ajan. Lähdimme kiertämään rakennusta sitä kautta, eikä siellä siinä vaiheessa ollut enää niin kuuma. Säkkipimeässä rakennuksessa joutuu menemään ihan käsikopelolla. Totesimme, ettei lastenhuoneessa ollut ketään. Kiersimme keittiön ja ruokailutilan, seuraavaksi WC:n, palan matkaa takkahuonetta kohti, siitä olohuoneeseen ja viimeisenä makuuhuoneeseen.
Sieltä palomiehet löysivät tajuttomina lattialta aikuisen naisen ja sängyn päältä tytön. Heillä oli ulkovaatteet ilman takkia ja kengät jalassa, mikä ihmetytti todistajaa. Makuuhuone ei ollut kärsinyt lämpövaurioita, mutta siellä oli myrkyllistä savua.
– Savu ei kuitenkaan ollut paksua, koska huone oli kauimpana kuumimmasta paikasta ja ovi oli kiinni. Muutamat henkoset riittävän vahvaa savua riittää jo tajunnan hämärtymiseen. Päädyimme parin kanssa siihen, että viemme molemmat kerralla ulos.
Todistajan arvion mukaan kaiken kaikkiaan aikaa sisällä meni 15–20 minuuttia.
– Jos olisimme tienneet tilanteen, olisimme voineet suoraan rikkoa ikkunan. Meillä ei kuitenkaan ollut siinä vaiheessa mitään tietoa, eikä edes täyttä varmuutta siitä, että sisällä olisi ihmisiä.
– Voisi tietenkin ajatella, että jos savua alkaa tulla, niin silloin yrittäisi ulos rakennuksesta kaikin keinoin. Tämä on tietysti vaan spekulaatiota, mutta omalla kohdalla ajattelisin ainakin rikkovani ikkunan.
– Pihalla havaitsin naisen päässä haavan. Parimme kanssa mietimme, olisiko se voinut tulla siirron aikana. Hän kuitenkin kannatteli naista kainaloista, ja pää oli suojattuna, joten henkilökohtaisena mielipiteenä en usko, että siinä olisi tämänlaatuista haavaa tullut.
"Äiti ja tytär olivat kuolleita, kun heidät tuotiin ulos talosta"
Aamupäivän neljäntenä todistajana kuultu ylilääkäri oli ollut ennen tulipaloa Kurikassa toisen tehtävän tiimoilta. Pohjan palopaikalle he saapuivat ensihoidon kolmantena yksikkönä.
Todistaja teki kenttäjohtajan kanssa suunnitelman, jonka pohjalta hän osallistui ensin pojan ja isän hoitoon. Poika oli vahingoittumaton, mutta isällä oli palovammoja, ja paksusta talvitakista oli palanut hihat ja kädet. Kihlakunnansyyttäjä Kimmo Lampine n kysyi todistajalta, vastasiko epäillyn vammat tulen läpi menemistä.
– Todennäköisesti ei, sillä alaraajoissakin pitäisi olla tuolloin palovammoja, todistaja vastasi.
Todistajaa ihmetytti epäillyn käytös ambulanssissa. Sairaalassa käytös oli tavanomaisempaa.
– Muistan, että isän reaktio oli vähän outo. Ajattelin, että se olisi ollut tilanteessa stressireaktio. Hän ei ollut sillä tavalla hätääntynyt kuin yleensä ihmiset, jotka haetaan tulipalopaikalta, jossa on omaisia sisällä. Yleensä he haluavat osallistua jotenkin pelastamiseen, mutta häneltä emme saaneet kunnolla tietoa siitä, onko sisällä ketään.
– Päivystyspoliklinikalla isä oli järkyttyneen oloinen ja itkuisa, kun kävin keskustelemassa hänen tyttärensä tilasta. En muista mitä hän tarkalleen sanoi, mutta hänen käytöksensä oli normaalia kun hän kuuli, että hänen vaimonsa oli kuollut ja tyttärensä kriittisessä tilassa.
Kun tytär ja äiti saatiin ulos, osallistui todistaja erityisesti tytön hoitoon.
– Äiti ja tytär olivat kuolleita, kun heidät tuotiin ulos talosta. Lapsen elottomuus pystyttiin toteamaan heti, ja paineluelvytys sekä maskiventilaatio aloitettiin välittömästi. Sydämen rytmi oli molemmilla asystole (täydellinen sydämenpysähdys). Aloitimme molempien elvytystoimenpiteet, koska elottomuuden kesto ei ollut meidän tiedossamme, vaan se olisi voinut alkaa vasta minuuttia aiemmin.
Lapsen sydän käynnistyi 12 minuutissa elvytystoimenpiteiden aloittamisesta. Pitkittyneen hapenpuutteen seurauksena 7-vuotias tytär sai kuitenkin vakavan aivovaurion, ja ennusteet hänen paranemiselleen ovat olemattomat. Vuonna 1976 syntynyt perheenäiti menehtyi elvytyksestä huolimatta tapahtumapaikalla.
Mikko Pajala