Koskenkorvaa Aalto-vaasista, Mika Häkkinen matkalla Formula 1:n maailmanmestariksi ja tyty-tydyydyydyy-tyty-tydyy-tunnistettava Nokia-tune. Voiko tämän suomalaisempaa ollakaan?
Eilen Seinäjoen torilla mieltään osoittaneet kansallismieliset pelkäävät kai kossunkin menevän viemäriin, kun vieras kulttuuri tulee ja pakottaa tilalle jotain vierasta.
Eivät suomalaiset arvot nyt niin heikkoa tekoa ole! Itse me niistä päätämme. Kyse on jostain muusta: pelosta, pettymyksestä, ulkopuolisuudesta, jopa vihasta. Reagoida voisi toisinkin, pakolaistilanne on kaikille uusi.
Kossu-vaasi, Häkkinen ja Nokia on ironinen kohtaus Seinäjoen kaupunginteatterin loistavasta näytelmästä Aleksis Kiven elämä.
Samuli Reunasen ohjaus ja sovitus osuu täydellisesti tähän päivään, vaikka Kivi eli elämänsä 1800-luvulla. Kivi edustaa niitä suomalaisia arvoja, joita nyt halutaan suojella maahanmuuttajilta. Hän on kansalliskirjailijamme, ensimmäinen, joka kirjoitti hyvää kaunokirjallisuutta suomen kielellä.
Teos näyttää, miten nurinkuriseksi asetelma on kääntynyt: Kivi sai 1800-luvun suomenkiihkoisilta kovaa pilkkaa osakseen, koska kirjoitti siihen maailmanaikaan vääristä aiheista, väärällä kielellä.
Nyt Kiveä ja hänen kirjojaan käytetään osoittamaan, mitä on aito suomalainen kulttuuri ja mitkä ovat vääriä kulttuureja tai vääriä kieliä tähän maahan.
Näyttämöllä Nummisuutarien Eskon näköinen, silinteriä käyttävä hahmo riisuu takkinsa ja paljastaa leijonapaitansa: alkaa möyhääminen, joka on tuttua rasistien mielenosoituksista viimeisten puolen vuoden ajalta.
Harmi, että Suomen ylpeyden aiheet kulttuurista kansallissankareihin kidnapataan nykypäivän mafiaveljien ja -siskojen suojeltaviksi, kysymättä haluavatko ne tulla suojelluiksi.
Maskotiksi joutuu, jos puolella sanalla sympatiseeraa rasisteja, eikä tee eroa riittävän selväksi. Sanoista otetaan vain omiin vihamielisiin tarkoituksiin sopivat ja unohdetaan kaikki loput.
Olisi mielenkiintoista tietää, moniko kansallismielisyyden lietsojista on lukenut Aleksis Kiven Nummisuutarit tai Seitsemän veljestä? Vihapuhe mainitaan jo Nummisuutareissa 1864: ”Eskoni tyhmä? Tämä on vale ja vihapuhe kateudesta nousnut.”
Mistä noussutkin, vihapuheen aallot ovat viime vuosina koko ajan vaihtaneet kohdetta: naisvihasta susivihan kautta homovihaan ja nyt maahanmuuttajavihaan. Mihin he kohdistavat vihansa viiden vuoden kuluttua? Niin muuttuu maailma...
Niin se muuttuu: ”Apteekkari nimittelee siirtoväen lapsia ryssän kakaroiksi. (- -) Suurten talojen päärakennukset seisovat tyhjinä samaan aikaan kuin siirtoväki sullotaan kylmiin ja hoitamattomiin piharakennuksiin. (- -) Hyvänen aika, tämä sama karjalainen siirtoväki on menettänyt yhteisen asian vuoksi kaikki tuolit ja pöydät ja seinät ja maatkin.”
Ilkassa 12.4.1940 julkaistun puheen pitäjä oli Urho Kekkonen. Puhutaan evakoista, mutta puheen asiassa, muualta tulleiden kohtelussa, on paljon yhtäläisyyksiä nykypäivään.
Tolkun puhuja ei silitellyt vihanlietsojia tippaakaan, eikä jättänyt sanomisilleen tulkinnanvaraa siitä, mitä tarkoitti. Pelottelun sijaan hän näki toivon ja niin tapahtuikin: Kansa heräsi ja evakot tulivat kohdelluiksi oikeina ihmisinä, ihmisarvoisesti.
SATU TAKALA
satu.takala@i-mediat.fi