Presidentti Urho Kekkosen terveydentila pidettiin visusti salassa koko 1970-luvun.
Keskustan ex-puoluesihteeri Jarmo Korhonen kuvaa perjantaina julkaistavassa Valtataistelu-teoksessaan yksityiskohtaisesti presidentin sairauden etenemistä. Ensimmäiset muistikatkokset ja sydänoireet Kekkonen sai jo 1970-luvun alussa. Presidenttinä hän jatkoi kuitenkin aina lokakuuhun 1981 saakka.
Sekavuus, muisti- ja näköhäiriöt, rintakipu tulivat osaksi presidentin arkea, vaikka niistä ei yleisölle kerrottukaan.
Lopullisena niittinä seuraajataistelun alkamiselle Korhonen pitää Kekkosen joulukuun alussa 1980 saamaa aivoverenkierron tukosta.
–Vuoden 1981 tapahtumat olivat suurta teatteria, eikä presidentin terveys ollut enää tehtävien edellyttämällä tasolla, Korhonen sanoo.
Korhonen kertoo, miten virkaa tekevä presidentti Mauno Koivisto järkyttyi vierailullaan presidentti Kekkosen luona syyskuussa 1981 tämän ollessa vielä virassa. Tamminiemen portilla odottaneelle medialle Koivisto kertoi presidentin seuraavan politiikan tapahtumia ja vaikuttaneen pirteältä.
Todellisuudessa presidentti Kekkonen ei enää ymmärtänyt Koiviston puheita. Kesken tapaamisen hän oli noussut ylös ja ryhtynyt avaamaan ja sulkemaan Koiviston paidannappeja.
–Koivisto järkyttyi tilanteesta niin, että joutui vetämään henkeä Tamminiemen keittiössä ennen kuin pystyi kohtaamaan ulkona odottavan median. Satuilu tapaamisesta oli puuta heinää, ja sillä pidettiin yllä puhdasta poliittista sirkusta vanhan ja sairaan miehen kustannuksella, Korhonen kirjoittaa.
MARJA TYYNISMAA