”Keitä te ootte te sankarit, sellaiset sankarinaiset, jotka tosipaikan tullen pelkäävät”.
Illalla koiraa ulkoiluttaessani oli lohdullista huomata, kuinka taivaan tähtikuviot olivat kaikki kirkkaina omilla paikoillaan. Tämä yksi hetki ennen nukkumaan menoa nosti mielialaa yötä vasten. Aurinko on paistanut meille luoduille jo monta päivää. Se luo mielen pohjalle valoa, kaikista uhkakuvista huolimatta.
Saatamme hokea itsellemme ja lähimmäisillemmekin kaunista lausetta siitä, kuinka elämä kantaa. Kannamme huolta isänmaastamme. Kannamme huolta läheisistämme, pojistamme, tyttäristämme ja vielä pienistä lastenlapsistamme, joidenka korvia pitää yrittää suojella kaikilta sodan uhkakuvilta.
Ei ole yhtään oikein, että lastenlapsemme ovat saaneet kokea ensin koronan, etäkoulun, eron isovanhemmistaan ja vielä tämän kiirastulen. Ei kaikki ole ollut oikein meidän isovanhempienkaan kohdalla.
Nyt jos koskaan päättäjämmekin tarvitsevat viisautta, voimia ja siunausta tekemään oikeita päätöksiä, oikeassa hetkessä ja ajassa. Miten sitä ihminen ei ole vain osannut valmistautua, eikä varautuakaan tähän kaikkeen. Tuliko kaikki meille melkein liian nopeasti ja yllättäen?
Kauan on taivaanrannassa ollut pelottavia merkkejä, mutta me monet emme ole halunneet uskoa, että tällaisen kaaoksen keskelle koskaan joutuisimme.
Koronasta olemme hiljalleen toipumassa, mutta tällaista äkkikäännöstä ei monikaan odottanut, asiantuntijalausunnoista huolimatta.
Miten tästä mennään eteenpäin? Ihminen pysyy parhaiten kohdillaan turvautumalla jokapäiväisiin rutiineihin. Laitetaan ruokaa, käydään kaupassa, leivotaan ja siivotaan. Paremmin sanottu kuin tehty. Jotakin suuntaa nämä päivän rutiinit kumminkin antavat.
Kriisipuhelimet soivat tiuhempaa kuin koskaan. Uskotaan kumminkin, että kaikesta selvitään ja elämä voittaa. Kaikki me olemme oman onnemme seppiä. Tuetaan toisiamme ja jäädään juttelemaan tuttujen ja tuntemattomienkin kanssa ja vaihdetaan ajatuksia näistäkin koskettavista asioista. Puhelimetkin on keksitty. Keskustelu virvoittaa omiakin aivoja.
Lisää voimia me tässä kaikki tarvitsemme. Lukeminen ja kaikki taide vie meitä eteenpäin. Musiikki suorastaan saa sydämemme rauhoittumaan.
J. Karjalainen laulattaa meitä. ”Me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmin katsotaan. Me ollaan sankareita elämän, ihan jokainen. ”
Katriina Risku-Vartiainen
Vantaa