Aloittaessaan Britannian pääministerinä vuonna 2024 työväenpuolueen massiivisen vaalivoiton siivittämänä Keir Starmer vaikutti perusharmaalta urapoliitikolta, joka toisi kauan kaivattua vakautta brittipolitiikan myrskyihin.
Toisin kävi. Brexitin jälkeisen Britannian politiikka on sellainen käärmeenpesä, että Starmer joutui jättämään tehtävänsä kaksi vuotta myöhemmin Britannian lähihistorian vihatuimpiin kuuluvana pääministerinä.
Ipsos-kyselyn mukaan kesäkuussa 76 prosenttia äänestäjistä oli tyytymättömiä Starmeriin ja 78 prosenttia hallitukseen.
Tänään Starmer jättää virallisesti eroilmoituksensa kuningas Charlesille. Pääministerinä aloittaa Andy Burnham, Starmerin seuraaja työväenpuolueen johtajana. Miten tässä näin kävi?
Veropolitiikan vaikeudet
Starmer joutui koko pääministerikautensa ajan kyntämään sitä kyistä peltoa, joksi Britannian talous ja yhteiskunta ovat vuosikymmenten laiminlyöntien vuoksi rapistuneet.
Suurin kriisipesäke ovat rempallaan olevat julkiset palvelut, kuten terveydenhuoltojärjestelmä NHS. Korjausvelkaa oli kertynyt lähes kaikkialla, ja rahaa piti jostakin löytää siihen kaikkeen.
Edellinen konservatiivihallinto oli tehnyt veroleikkauksia. Starmer kuitenkin kieltäytyi nostamasta tuloveroa, koska halusi välttää vahvistamasta työväenpuolueen mainetta verottajapuolueena.
– Siitä hetkestä lähtien he olivat tuhoon tuomittuja, arvioi puolueen entinen kansanedustaja Chris Mullin uutiskanava CNN:lle.
Rahoitusta jouduttiin hakemaan leikkauksilla muihin, haavoittuvaisempiin kohteisiin, mikä oli poliittisesti epäsuosittua.
Maahanmuutto ja vaalikatastrofi
Starmerin kautta on varjostanut entistä ankarasävyisempi keskustelu maahanmuuttopolitiikasta sekä Nigel Faragen oikeistopopulistipuolue Reform UK:n nousu kannatuskyselyissä.
Kannatuskyselyt realisoituivat työväenpuolueen vaalikatastrofina Britannian paikallis- ja aluevaaleissa toukokuussa 2026. Pääministeripuolue menetti kaikkiaan lähes 1 500 valtuustopaikkaa ja Reform UK kerrytti yli 1 400.
Starmer yritti kaudellaan padota Reform UK:n nousua omaksumalla maahanmuuttovastaista retoriikkaa. Starmeria haukuttiin puheesta, jossa hän sanoi Britannian olevan vaarassa muuttua "vieraiden ihmisten saareksi" maahanmuuton seurauksena.
Monet U-käännökset
Starmer sai muutenkin harjoittaa sanojensa katumista ja mielensä muuttamista. Politico-lehden mukaan hallinnon U-käännösten joukkoon kuului muun muassa esitys pakollisesta digitaalisesta henkilötodistuksesta, jota perusteltiin tarpeella todistaa työnteko-oikeus.
Ehdotus nostatti vastalauseryöpyn oppositiosta ja sai tyrmäyksen kansalaisilta. Myös työväenpuolueen edustajat olivat tyytymättömiä siihen, että ajatusta markkinoitiin laittoman maahanmuuton ja työnteon näkökulmasta.
Pakollinen digitaalinen henkilötodistus muuttui myöhemmin vapaaehtoiseksi, ja Burnham lupasi ensi toimenaan luopua siitä kokonaan.
Starmerin tuuliviiripolitiikkaa nähtiin myös muun muassa opintolainojen, maaseudun perintöverojen ja eläkeläisten kotien lämmitykseen myönnetyn valtion tuen leikkausten kohdalla.
Epstein-kriisi
Starmerin hallinto on joutunut torjumaan myös Atlantin yli Yhdysvalloista läikkynyttä Jeffrey Epstein -skandaalia, koska kuollut seksuaalirikollinen oli brittipoliitikko Peter Mandelsonin läheinen ystävä.
Starmer oli nimittänyt Mandelsonin Yhdysvaltain-suurlähettilääkseen vuonna 2024, mutta joutui katumaan katkerasti päätöstä.
– Mandelson petti maamme, parlamenttimme ja puolueeni. Hän valehteli toistuvasti tiimilleni, kun kysyimme hänen suhteestaan Epsteiniin, Starmer sanoi parlamentille helmikuussa.
Lähteenä myös uutistoimisto AFP.
