Seinäjoen rautatieaseman torin puoleisessa päädyssä on vaikea kulkea huomaamatta pakettiautoa, joka on kuin pommituksessa tuhoutunut.
Seinäjokelaisen Stena Recycling -romuttamon paikalle toimittama paku toimii maamerkkinä uudelle valokuvanäyttelylle, jonka aiheena on Ukrainan sota.
Auto on museomestari Jukka Katteluksen oivallus. Häntä saa kiittää myös hyvin toteutetusta näyttelytilasta hiekkasäkkeineen ja muine yksityiskohtineen.
Näyttelyn 90 kuvaa ovat viiltäviä dokumentteja sodasta. Samaan aikaan ne ovat ammattivalokuvaajien esteettisiä näkemyksiä julmasta väkivallasta. Tämä yhtälö on yhtä raju kuin kiinnostavakin.
Ukrainan sodan kylmät kasvot -näyttely avautui viime perjantaina. Tiedotustilaisuus medialle oli torstaina iltapäivällä kello 14. Ihan hyvään aikaan toimituksille siis.
Ihmettelin, kun paikalla ei ollut sen enempää Hesaria kuin Yleäkään. Tällä aiheella järjestäjien, ainoana Suomessa, oli ihan kohtuullista odottaa jutuntekoon kumpaakin valtakunnallista mediaa. Vaan ei.
Tilaisuutta varten oli järjestetty suora, paikoitellen vähän häilyvä, videoyhteys Kiovaan. Sikäläinen valokuvaaja Mykhaylo Palinchak kertoi kuulumisia pääkaupungista, missä oli puhelun hetkellä 32 astetta lämmintä. Hän kuvaili, miten tavalliset ukrainalaiset koettivat pitää grillijuhlia, tavata toisiaan katukahviloissa ja elää mahdollisimman normaalisti, jotta psyyke kestäisi sodan ja ilmahälytysten keskellä.
Se, että näin iso ja tärkeä näyttely on saatu Seinäjoelle, on vs. museotoimenjohtaja Riku Hämäläisen kansainvälisten kontaktien ansiota.
Hämäläinen kunnostautui jo viime syksynä viemällä museotoimintaa ihmisten pariin. EPS-torilla järjestetyn Intiaanit-näyttelyn näki lähes 10 000 paikallista.
Uskallan odottaa samaa määrää Ukraina-näyttelylle. Yhtä piikkiä voinee veikata jo huomiselle, jolloin on Ukrainan kansallispäivä. Sen kunniaksi näyttelyyn on vapaa pääsy.
Muulloin pääsymaksu on kuusi euroa. Hinta ei huimaa useimpien päätä. Jos on siis tänä torstaina estynyt, ehtii näyttelyssä käydä pikkurahan kera koska tahansa lokakuun loppuun mennessä. Sinne saakka museo ja kaupunki ovat sopineet tunnin ilmaisen kiekkoparkin Valtionkatu 1:ssä. Hyvää yleisönpalvelua sekin.
Näyttelyssä voi jättää omat kirjalliset terveisensä Putinille. Moni on jo niin tehnytkin. Tee sinäkin.
Samalla voit nähdä, miltä sota oikeasti näyttää. Varaudu myös siihen, että jotkut kuvat voivat olla yksinkertaisesti liikaa. Mene silti. Tämän lähemmäksi sotaa et pääse. Toivottavasti et koskaan.