Sunnuntai myllersi Ranskan politiikan. Presidentinvaalien toiselle kierrokselle jatkavat ehdokkaat, jotka molemmat tekivät historiaa.
Ensimmäisen kierroksen yllä leijuneesta epävarmuudesta huolimatta vastakkain ovat gallupien ennakkosuosikit, itsenäinen En Marche! (suom Liikkeelle) -kansanliikkeen perustanut Emmanuel Macron, 39, ja Front national puoluetta johtava, äärioikeistolainen Marine Le Pen, 48.
Entinen investointipankkiiri Macron teki jotain ennenkuulumatonta: voitti ensimmäisen kierroksen ilman taustapuoluetta. Hänellä on takanaan lyhyt, joskin menestyksekäs poliittinen ura presidentti François Hollanden talousministerinä.
Kolme vuotta sitten alle nelikymppistä Macronia ei tuntenut Ranskassa kukaan, ja nyt hän on hyvää vauhtia matkalla Élysée-palatsiin. Gallupit ennustavat, että kahden viikon päästä hän päihittäisi Le Penin äänten jakautuessa noin 60–40 prosenttia.
Viisi vuotta sitten hän jäi samoissa mittelöissä kolmanneksi.
Ankaraa loppukiriä yrittänyt François Fillon teki kaikkensa ollakseen mukana. Yllättävän moni ranskalainen oli lopulta sitä mieltä, että viis miljoonaluokan korruptiosyytteistä, kun vaaliohjelma on riittävän hyvä. Se, että Fillon pysytteli loppuun asti tiiviisti kärkikahinoissa kertoo paitsi hänen omasta sinnikkyydestään, myös ranskalaisten turtumisesta poliittiseen korruptioon.
EU-myönteinen Macron on haluton määrittelemään itseään perinteisten puoluejakojen mukaan. Ranskalaislehdet ovat irvailleet sen tarkoittavan, että hän yrittää kerätä mukaansa oikeiston vasemmistolaidan ja vasemmiston oikeistolaiset.
Presidenttinä Macron keventäisi yritysten verotusta, ajaisi suurta koulutusjärjestelmän uudistusta, joka muun muassa puolittaisi pienimpien lasten luokkakoot ja lisäisi maahan 10 000 poliisia.
En Marche! -kansanliikkeen tilaisuudet olivat omaa luokkaansa. Vaaliviikolla Pariisissa Macronia kuunteli 20 000 hänen kannattajaansa samalla Bercy-areenalla, jossa yleensä esiintyvät maailman suurimmat rock- ja poptähdet. Macronin tukijoihin liittyi ranskalaisten julkkisten lisäksi lopulta Yhdysvaltojen väistynyt presidentti Barack Obama.
Helmikuun lopussa melkein seitsemänkymmentä prosenttia ranskalaisista oli mielipidekyselyssä sitä mieltä, ettei voisi äänestää Le Peniä missään nimessä. Toisaalta samoja vaaleja on leimannut äänestäjien poikkeuksellinen päättämättömyys ja liikkuvuus. Saman verran äänestäjiä on muuttanut kevään aikana ehdokastaan vähintään kerran.
Le Pen yrittää vedota ennen kaikkea ranskalaisten kansallisylpeyteen. Vaalivideonsa alussa hän seisoo yksin meren rannalla ja kertoo vakuuttavasti, kuinka syvästi peloissaan hän on Ranskan tärveltymisen takia ja kuinka ranskalaisten kärsimys tuntuu hänen henkilökohtaiselta kärsimykseltään.
Le Pen haluaa pelastaa Ranskan, ja se tapahtuisi lähtemällä EU:sta, rajoittamalla maahanmuuttoa kovalla kädellä ja palauttamalla frangi valuutaksi. Ääri-islamin savustaminen Ranskasta on ollut hänen tärkeimpiä vaaliteemojaan.
Ranskalaiset ovat eittämättä omanarvonsa tuntevaa kansaa, joten on mielenkiintoista nähdä, kuinka moni heistä liikahtaa lopulta hänen puolelleen. Vaalien alla hän sai ympäri maata tuoreita kannattajia uusista äänestäjistä, joille hänen vieläkin radikaalimpi isänsä Jean-Marie Le Pen on tuntematon hahmo. Nuorten äänten on arveltu painavan vaakakupissa. Heillä ei olisi mitään sitä vastaan, että Le Pen laittaisi maan vaaliteemansa mukaan järjestykseen.
Euroopan unionille ajatus Le Penistä presidenttinä on kauhistus. Vaikka Le Pen valittaisiin presidentiksi, pelkkä kansanäänestyksen järjestäminen vaatisi perustuslain muutosta, josta puolestaan ei päätä presidentti, vaan hallitus ja parlamentti. Ranskan 925-paikkaisessa parlamentissa on tällä hetkellä kaksi Front national -puolueen edustajaa.
KATJA IHATSU / LM
