Vaasan torilla hikoiltiin helteisenä iltapäivänä pallon perässä. Kävelyfutiksen näytösottelussa tuotiin tätä jalkapallosta jalostettua liikuntamuotoa tutuksi yleisölle.
Pelaamisen lomassa lajista kertoivat niin Vaasan Palloseuran, Pohjanmaan sosiaalipsykiatrisen yhdistyksen, helsinkiläisen Kukunori ry:n edustajat kuin lajin harrastajatkin.
Kävelyfutis kehitettiin Isossa-Britanniassa, Chesterfieldissä, vuonna 2011.
– Laji on lyönyt siellä hienosti läpi, ja joukkueita on maassa jo 800, Kukunorin tiedotuspäällikkö Matias Sakko kertoo.
Kävelyfutis sopii kaikille. Nimensä mukaisesti kävelyfutiksessa edetään kävellen.
– Tästä on riisuttu kaikki se, mikä lajissa voi olla vaikeaa, ja loukkaantumisriski on paljon pienempi kuin tavallisessa jalkapallossa, Sakko sanoo.
Kukunorille kävelyfutis on myös sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen rahoittama kolmivuotinen hanke, jonka tarkoituksena on parantaa päihde- ja mielenterveyskuntoutujien sosiaalisen liikunnan mahdollisuuksia Suomessa.
– Haluamme tuoda sosiaali- ja terveysalan järjestöjä sekä urheiluseuroja yhteen ja juurruttaa kävelyfutiksen osaksi suomalaista palloilukulttuuria, hankkeen valmennuspäällikkö Niko Rajala summaa.
Vaasassa juurtuminen on jo hyvässä alussa. Paikallinen kävelyfutisjoukkue on yksi lajinsa ensimmäisiä Suomessa.
Kävelyfutiksen tie Pohjanmaalle alkoi sosiaalipsykiatrisen yhdistyksen työntekijöiden kuultua lajista, jota käytetään Skotlannissa päihde- sekä mielenterveyskuntoutujien sosiaalisen liikunnan muotona.
Työntekijät päättivät tuoda lajin osaksi omien asiakkaidensa liikuntavalikoimaa.
Kävelyfutis on ollut Pohjanmaan sosiaalipsykiatrinen yhdistyksen Mahiksen ryhmätoimintaa jo vuoden verran. Yhteistyötä on tehty kaupungin kanssa, joka on tarjonnut kerran viikossa käyttöön Urheilukeskuksen tilat.
Pelaajia harjoituksissa on ollut kerrallaan noin 10 henkilöä, ja tavoitteena on jatkaa kävelyfutisryhmää syyskuussa.
Innokkaimmat voivat pelata jatkossa kaksi kertaa viikossa, sekä Mahiksen ryhmässä että VPS:n joukkueessa.
Tästä keväästä lähtien sosiaalipsykiatrisen yhdistyksen asiakkaista koostuvaa joukkuetta on luotsannut Vaasan Palloseura.
VPS:n valmentaja, harrastekoordinaattori Raisa Haq on tyytyväinen tiimiinsä.
– Tämä on todellinen joukkuelaji, tässä ei voi sooloilla niin kuin tavallisessa jalkapallossa. Meillä on yhdessä todella hauskaa, hän kuvailee.
Ikärajoja kävelyfutis ei tunne. Vuonna 1980 syntynyt Tuomas Tapanainen arvelee olevansa joukkueensa juniori.
Lajia hän pitää mukavana liikuntamuotona.
– Ennen ei tullut juuri liikuttua, mutta nyt tulee. Harjoitukset meillä on kerran viikossa, hän kertoo.
Yleensä kävelyfutiksen pelaajille vaikeinta on välttää juoksuaskelten ottamista, mutta Tapanaiselle tämä ei tuota vaikeuksia.
– Mulla on sellainen kilpakävelytyyli, semmoinen Valentin Kononen -meininki.
Joukkuekaveri Henri Pirttineva harrastaa kesäisin kävelyfutista ja talvisin sählyä.
– Kuntoni ei riittäisi tavalliseen futikseen, mutta tähän riittää.
Pirttineva toivoisi vielä harvojen tunteman lajin leviävän laajemmalle.
– Saataisiin enemmän pelejä.
Paitsi pelaaminen, Tapanaista ja Pirttinevaa miellyttää harrastuksen sosiaalinen puoli. Pallon lisäksi kentällä ja pukukopissa lentää hyvä läppä.
Anna-Leena Ekroos
