Kuluneen viikon maanantaina sain astua Vaasan kaupunginvaltuuston saliin rivijäsenenä, ensimmäistä kertaa 12 vuoteen ilman puheenjohtajan nuijaa.
Tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että olen saanut palvella kaupunkilaisia paikallistasolla kaiken kaikkiaan vuoden 2004 vaaleista saakka. Kiitos erinomaisen joukkuepelin hienojen kollegoiden ja kaupunkikonsernin upean henkilöstön kanssa mahtuu vuosiin huomattavasti enemmän positiivisia muistoja ja onnistumisia kuin pettymyksiä.
Kun Wärtsilä lanseerasi historiansa suurimman investoinnin, totesi silloinen konsernijohtaja, että Vaasasta on löytynyt maailman paras malli tehdä yhteistyötä. Uskallan väittää, että yli kymmenen vuotta sitten aloitettu Pohjolan Energiapääkaupunki -strategiatyö on kantanut hedelmää. Kaupungin energiakoulutusstrategia, uusi laiva Aurora Botnia ja pohjalaismaakuntien tiiviimpi yhteistyö länteen, korkeakoulujen, sataman ja GigaVaasa-alueen kehittäminen ja monet muut asiat liittyvät kaikki suoraan tähän.
Myös päiväkoteihin ja koulupuolelle on panostettu. Hietalahden jalkapallostadionista taidettiin päättää jopa kolme kertaa ennen kuin rakentaminen vihdoin alkoi ja presidentti Niinistö lopulta vihki sen käyttöön. Jäähallia on laajennettu ja infraan panostettu.
Erityisesti arvostan sitä, että elinkeinopoliittisesti merkittävissä hankkeissa olemme käytännössä lähes aina olleet yksimielisiä. Uskon vahvasti, että tämä jatkuu, sillä paljon on töitä tekemättä eikä yhteiskunta tule muutenkaan koskaan valmiiksi.
Kuntaliitosneuvotteluiden kariutuminen kuuluu ehdottomasti viime vuosikymmenen pettymyksiin. Samoin olemme epäonnistuneet, kun emme vielä ole saaneet aikaiseksi uutta monipuolista kulttuuri-, kongressi- ja urheilukeskusta. Wasa Stationin ajettua karille, olisi päästävä nopeasti käyntiin Wärtsilän vanhalla kaupungin tontilla.
Kaikkien onnistuneiden – tai ei vielä onnistuneiden – hankkeiden keskellä on kuitenkin hyvä muistaa, että loppupeleissä yhteiskunnan sivilisaation taso mitataan sillä, miten kaikista heikoimmassa asemassa olevista pidetään huolta. Emme voi sulkea silmiämme siltä, että myös Vaasassa on liian pitkät ruokajonot.
Helsingin päässä viikon pääfokus hallitustyöskentelyssä on ollut budjettiriihessä, jossa saimme läpi kymmenien miljoonien eurojen edestä hankkeita vaalipiiriimme. Isoimpina Vaasan yhdystie sekä Seinäjoki–Kaskinen-rata. Mainittakoon myös pohjalaismaakuntien yhteisen kansallisarkiston Vaasan toimipaikan kehitysrahat.
Omaan ministerisalkkuuni liittyen valmistellaan parhaillaan suunnitelmaa siitä, miten hallituksen investointiohjelmaa lähdetään valtion yhtiöomistussalkun omaisuustuloina rahoittamaan.
Eurooppaministerin ominaisuudessa on ollut keskusteluita ja tapaamisia Moldovan eurooppaministerin, Bosnia-Hertsegovinan presidenttineuvoston puheenjohtajan, Irlannin eurooppaministerin sekä Viron ulkoministerin kanssa. Näistä johtuen en päässyt tällä kertaa osallistumaan kiinteää yhteyttä selvittävän Väyläviraston Vaasa–Uumaja-vierailuun, mutta onneksi mm. aikaisemmat ministerit Mikko Savola ja Ville Skinnari hoitivat senkin homman erinomaisesti. Lämmin kiitos herroille siitä.
Viimeinen allekirjoittamani paperi Vaasan kaupunginvaltuuston puheenjohtajan ominaisuudessa oli Ruotsin kruunuprinsessaparille kutsu tulla juhlistamaan hovioikeutemme 250-vuotisjuhlaa vuonna 2026. Uskon vahvasti, että silloin voimme jo esittää tarkemmat suunnitelmat kiinteästä yhteydestä ja sen myötä koko Merenkurkun seudun vahvasta kehitysloikasta. Seinäjoen ja Uumajan välisen ”tunnin juna” -visiosta kannattaa ehdottomasti pitää kiinni.
Joakim Strand
RKP:n kansanedustaja Vaasasta