Kun kirkkomaa on ohitettu, päällyste loppuu.
Olemme Säyneisessä, alle 5 000 asukkaan Juankosken kaupunginosassa Pohjois-Savossa.
800 asukkaan Säyneisen kylän keskustassa on kirkko, sivuapteekki, kauppa ja kahvila, jota pidetään tiloista päätellen entisessä pankissa. Juankoskeen se liittyi jo vuonna 1971.
Tiellä vilahtelee vastaan alueen elintaso, 1980-luvun alun paklattuja japanilaisia. Tienvarsilta näkee alueen väestön ikärakenteen. Se harmaantuu. Ehkä siitä kertookin alueella vilkkaasti liikennöivät taksit.
Kylää katsoo mökkituristin innostunein silmin. Kahvilan oven ilmoitustaulu mainostaa suojeluskuntahistoriikkia ja tontteja alkaen yksi euro. On perhekerhoa ja kotipalvelua.
Viime kesänä kylän kesäteatteri esitti näytelmää "Pienyrittäjä Pöntinen ja Bisnesenkelit."
Ilmeisen toimelias kylä mökkikauden ulkopuolellakin.
Säyneinen tuli jostain syystä mieleeni viikonloppuna, kun luin Helsingin Sanomien juttua Siwa- ja Sale-kunnista.
Kyse on niistä kunnista, joista löytyy vain yksi pienehkö kauppa. Termi oli maakuntauudistuksen muutosjohtajan Pauli Harjun lanseeraama.
"Meillä on paljon kuntia, joiden elinvoima on aika lailla hiipunut. Ostovoiman näkökulmasta se näkyy kirkonkylissä niin, että jäljellä on enää yksi ainoa laatikkomyymälä”, Harju totesi lehdelle.
Elinvoimasta tai sen puutteesta on tullut muotisana kunnanjohtajien slangissa. Useimmiten sitä käytetään yhtenä perusteena kuntaliitoksille.
Muutosjohtaja Harjulla on teoria: yksityisten palveluiden niukkuus herättää asukkaat toivomaan kuntaliitosta.
"Ihmiset tajuavat, että tämänkaltaisessa yhteiskunnassa meidän kylän resurssit eivät enää riitä tappelemaan, että me kehitymme yksin täällä, vaan täällä pitää liittoutua muiden kanssa", Harju sanoo uusimmassa Kuntalehdessä.
On hyvin todennäköistä, että Harjun vertauskuva Siwa- ja Sale-kunnista jää elämään rasittavaksi hokemaksi kevään vaalikeskusteluihin, kun ehdokkailta tivataan kantoja kuntauudistuksen tarpeellisuuteen sote- ja maakuntauudistusten jälkeen.
Kun Helsingin Sanomien kauppakarttaa katsoo, Etelä-Pohjanmaan pienten kauppojen kunnat sijoittuvat paikkoihin, joissa maakuntaraja tulee vastaan.
Näitä kuntia on Helsingin Sanomien laskelman mukaan Suomessa yhteensä noin 60 kappaletta. Mukaan on laskettu kunnat, joissa ei ole K- tai S-ryhmän isoa kauppaa.
Naapurimaakunnista Keski-Suomesta ja Satakunnasta näitä itsenäisiä pikkukauppakuntia löytyy huomattavasti enemmän.
Enpä usko, että kukaan voi Hesarin kauppakartan perusteella päätellä yksittäisen kunnan tarvetta tehdä liitosta. Kaupan ala sijoittaa yksiköitään eri kriteerein kuin vaikkapa kunta sijoittaa palvelujaan. Myös verkkoasiointi on muuttanut dramaattisella tavalla kaupan rakenteita.
Varsinkin pienillä paikkakunnilla kauppa on usein isompi asia kuin pelkkä jokapäiväisen leivän ja maidon ostopaikka. Joillekin se voi olla esimerkiksi ainoa paikka, jossa voi tavata toisia ihmisiä.
Myös kunta on muutakin kuin pelkkä hallintoalue. Se on juuria, tietoa siitä, mistä ihminen tulee.
Ihmisen juuret ja kaipuu toisen luo eivät ole tyhjänpäiväisiä seikkoja. Siksi niistä on syytä keskustella vakavuudella.
AKI PUUPPONEN