Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan lajien, niiden perinnöllisen vaihtelun ja erilaisten elinympäristöjen runsautta. Kun ne vähenevät, puhutaan luontokadosta.
Luontokatoa aiheuttavat muun muassa ilmastonmuutos, maankäytössä tapahtuvat muutokset, metsänhakkuut ja jatkuvasti kiihtyvä luonnonvarojen ylikulutus. Luontokato kaventaa elämän edellytyksiä maapallolla.
Luontokato on maailmanlaajuinen ongelma, mutta sitä ei voi tarkastella ”vain jossain kaukana tapahtuvana asiana”. Olennaisin näkökulma on aina paikallinen.
Omassa kotikaupungissammekin tehdään paljon päätöksiä, jotka vaikuttavat luontoon. Siksi on hienoa, että Seinäjoen kaupungilla on oma työväline luontokadon torjuntaan.
Tuoreessa Seinäjoen LUMO 2035 -ohjelmassa, jonka laadintaan pääsin itsekin osallistumaan, kuvataan tavoitteita ja toimenpiteitä, joilla torjutaan luontokatoa kaupungin omistamilla mailla.
Ohjelma löytyy Seinäjoen kaupungin nettisivuilta, ja sieltä voi yksittäinen kuntalainenkin löytää vinkkejä luonnon monimuotoisuuden kannatteluun.
Nykyään myös monet yksityiset yritykset ymmärtävät vastuunsa luonnosta. Jos yrityksen toiminta aiheuttaa luontokatoa, sitä on mahdollista kompensoida eli korvata jossakin toisaalla.
Tätä näkökulmaa voi pohtia vaikkapa Seinäjoen datakeskushankkeen kohdalla. Miljardihankkeen alle on jäänyt laajalti metsää ja uusi voimalinja uhkaa muun muassa Kyrkösvuoren-Kattilavuoren arvokasta luontoaluetta.
Kun tiedustelin datakeskuksen sidosryhmäillassa mahdollisista kompensaatiotoimista, eivät hankkeen puuhamiehet vastanneet kysymykseeni.
Sen sijaan ympäristövastuuta luvattiin kantaa puistoja ja leikkikenttiä kunnostamalla. Tämä ei vakuuta. Uskon, että näin suuret toimijat pystyvät kyllä parempaan.
Seinäjoelle on tarkoitus rakentaa lähivuosina myös useita tuulivoimala-alueita. Tuulivoima on vähäpäästöistä, ja siksi sen ajatellaan olevan tärkeä ilmastopolitiikan väline.
Mutta on nurinkurista, että harvaan asutuille alueille sijoittuvat voimalat ja sähkönsiirtolinjat väistämättä pirstovat ja köyhdyttävät luontoa.
Miten ilmasto- ja luontopolitiikan ristiriita pitäisi ratkaista?
Ainakin niin, että luontokadon kompensoimisen pitäisi olla lakisääteisesti pakollista. Silloin olisi taloudellisestikin järkevää valita pienintä mahdollista haittaa aiheuttava hankevaihtoehto.
Maankäytön toimijat miettisivät oikeasti toimintansa vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen.