Kati Sirkola seisoo Vaasan rautatieasemalla. On maanantaiaamu, ja hän on palannut viikonlopun jälkeen Helsingistä kotikaupunkiinsa.

Sirkola tähyilee autoaan, josta ei näy vilaustakaan. Hän on tyystin unohtanut, mihin jätti sen neljä päivää aiemmin.

Tunne on uskomaton.

Sirkola yrittää pinnistää muistiaan, mutta perjantailta kahden ja neljän väliseltä ajalta ei ole muistikuvia.