Kunnallinen tilanne Pohjanmaan eteläosassa ja Suupohjassa herättää keskustelua. Seudun kuntajaon pohdintaa on syytä jatkaa.
Kunta, kunnallishallinto ja kuntajako ovat olleet keskeisiä kysymyksiä ammatillisessa elämässäni. Perusta luotiin Åbo Akademissa, missä opinnäytetyöni "Pienkuntaongelma" käsitteli maamme kuntia ja niiden tulevaisuutta. Siihen vaikuttivat kuntien yhdistymiset Ruotsissa.
Sain parhaan mahdollisen alun kunnanjohtajana Maalahdessa uudistussuunnitelmille, joita maaherra Matti Viitanen ja muun muassa seutukaavaliiton johtaja Henry Holmlund tukivat. Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla tapahtui enemmän yhdistymisiä kuin muualla. Myös Suupohjassa tehtiin kunnallisia rajanmuutoksia.
Kun olin ministereiden Teir, Jansson ja Melin poliittisena sihteerinä, Närpiö ja Kaskinen taistelivat Nesteen öljynjalostamon sijoittamisesta ja Metsäliiton sellutehtaan perustamisesta. Teir suosi Nesteen sijoittumista tänne, mutta hallintoneuvosto vastusti sitä. Jansson onnistui petaamaan Metsä-Botnian tulon Kaskisiin metsänomistajien tuella. Melinin sihteerinä ollessani Närpiön kunnan ja Metsä-Botnian johto toivoivat Kaskisista vahvempaa isäntäkuntaa. Osastopäällikkö Aulis Pöyhönen, joka oli ollut keskeinen tekijä Pohjanmaan yhdistymisissä, lupasi valmistella periaatepäätöksen, jonka tavoitteena oli yhdistyminen. Hän otti meihin yhteyttä vasta päivää ennen valiokuntakäsittelyä. Asia pantiin pöydälle ja se johti päätökseen, joka ei velvoittanut ja jonka kunnat antoivat raueta.
Yhdistyminen olisi hyödyttänyt Kaskista, Närpiötä ja aluetta. Parempi infrastruktuuri Kaskisissa olisi edistänyt investointeja teollisuuteen. Suuret suunnitelmat kaupungille ja alueelle jäivät puolitiehen. Satama- ja rautatieinvestointeihin olisi tarvittu vahvempia toimijoita.
Huolenpitoa Kristiinankaupungista osoitettiin tukemalla Pohjolan Voiman perustamista ja toimintaa sairaalamäellä.
Nyt olisi paikallaan uusi kierros Etelä-Pohjanmaalla, jossa Närpiön, Kaskisten ja Kristiinankaupungin rooleja syvennetään.
Kesällä vierailin Kaskisissa ja Kristiinankaupungissa ajatellen alkanutta kuntaliitoskeskustelua. Kaskinen on sama asumisympäristön helmi kuin ennenkin. Vanha kaupunki, kadut, puistot, tori ja meri. Jalkapallopuisto ja Bladhin talo. Ja tyylikäs kirkko. Uusi asuinalue ja kerrostalot ovat antaneet kaupungille nykyaikaisemman leiman.
Mutta olosuhteet ovat pienet, palvelutarjonta vähäinen ja työpaikkatarjonta on kapea. Asukkaiden on etsittävä paljon muista kunnista.
Silmiinpistävintä Kaskisissa oli toiminnan puute satamassa. Suurella alueella on syväsatama, suuria uusia moderneja varastohalleja, suuria pysäköinti- ja varastointialueita, asfaltoituja kenttiä ja teitä. Mutta liikennettä, varastoja, työntekijöitä puuttui. Alueen käyttö on vähäistä eikä tuota luonnollista tuottoa. Miten näitä mahdollisuuksia käytetään? Miten satamatoiminta saadaan käyntiin teollisuustuotannon ja kuljetusten kanssa Kaskisiin ja Kaskisista?
Tällä hetkellä kaupungin tulot, verot, valtiontuet ja maksut eivät riitä kattamaan menoja läheskään. Kaskisista tulee kriisikunta, kun varat loppuvat ja valtio kiristää ehtoja. Joko tie on raivattava itse tai sitten valtio myötävaikuttaa siihen.
Se, mitä Kaskisissa tapahtuu, koskettaa myös Närpiötä, Kristiinankaupunkia ja koko aluetta.
Närpiössä menee hyvin, siellä on hyvän kehityksen tärkeät edellytykset. Siihen ovat vaikuttaneet yritteliäät ihmiset ja kauaskatseiset johtajat. Jotain epätavallista lisää on kasvihuoneviljelyssä, koritehtaissa ja monissa ulkomaalaisissa ja heidän sopeutumisessaan. Kaupunki on ajanut asiaa eteenpäin. Bengt Stenwall oli aikoinaan dynaaminen kaupunginjohtaja.
Tätä positiivista mielikuvaa Närpiöstä on paljon. Hallinnossa, politiikassa ja närpiöläisten keskuudessa, jotka eivät tarvitse yhdistymistä eivätkä näe yhdistymisen hyötyä heti. Ymmärrän heitä, mutta mielestäni heidän pitäisi kysyä itseltään, mitä tulevaisuus yhdessä voisi tarkoittaas uuremmassa kaupungissa, jossa on närpiöläisiä ja kaskislaisia. Alustana vahvemmalle kunnalle Kristiinankaupungin kanssa.
Kaskisissa nyt ja tulevaisuudessa asuvien palvelut tarvitsisivat Närpiön väestöpohjaa yhteisille ja täydentäville ratkaisuille. Se hyödyttäisi myös Närpiössä asuvia. Järjestelyistä voisi tulla parempia ja halvempia palveluja yhteisillä perusteilla. On myös helpompi sovittaa yhteen ratkaisuja, jos perustetaan yhteinen koti.
Näissä asioissa on kunnissa paljon epäluottamusta, tiedän kokemuksesta. On kokoustettava paljon, puhuttava asiat läpi ja hioutua toisiaan vasten etsittäessä yhteisiä ratkaisuja tavoitteena yhdistymissuunnitelma ja yhdistymissopimus uudelle kunnalle.
Avainasemassa ovat avoimuus ja uskottavat johtajat luottamuksen luomiseksi. Kokemus osoittaa, että sellaisia on, jotka haluavat, uskaltavat ja voivat luoda yhteisen kunnan. Jotka tietävät, mitä he voivat saavuttaa kotiseutunsa hyväksi.
Kaskisilla on kaikki syyt yrittää löytää Närpiö. On vaikea nähdä parempaa ratkaisua. Vaihtoehtona on valtion sanelema päätös.
Olin suuri Petalax- ja Petalax IK:n kannattaja, josta tuli Petolahden poika Maalahdessa ja myöhemmin vaasalainen. Minua ei ole pakotettu myymään taustaani, sieluani ja persoonallisuuttani. Sama koskisi kaskislaisia ja närpiöläisiä yhteisessä kaupungissa, jossa tärkeät palvelut koulussa, hoidossa ja huolenpidossa turvattaisiin ja kielelliset oikeudet toimisivat.
Närpiö saisi syväsataman kasvumahdollisuuksineen ja houkuttelevan asuinympäristön useammille kunnan asukkaille.
Närpiön hyötyjä ja voittoja fuusiosta on tarkasteltava suuremmassa ja pidemmässä perspektiivissä. Se antaisi lisävauhtia Närpiön kehitykselle. Se nähtäisiin selkeänä merkkinä ulospäin: Nyt mennään! Symbioosissa alueen kanssa.
Kaskinen olisi hyvä lisä Närpiön imagoon. Moderni maaseutukaupunki ja vanha satamakaupunki yhdistettäisiin arvojensa kanssa.
Käynnistä kypsymisprosessi! Ja kutsu Kristiinankaupunki mukaan, kun tulevaisuuskuva selkiytyy! Suureksi ja elinvoimaiseksi kaupungiksi. Sellaiselle on tarvetta ja tilaa.