VIIKON VIERAS: Innokas neuloja Pirjo Luukkonen lahjoitti lokakuussa 27 hypistelymuhvia Ruukinkartanon senioreille. Nyt vuorossa olivat mummot ja paapat, joille jo aiemmin hyväntekeväisyydestä tunnettu Luukkonen keksi neuloa värikkäitä hypistelymuhveja.
– Toukokuussa tein kätilön vinkkauksesta turvalonkeroita Vaasan keskussairaalan keskosille. Nyt halusin tehdä jotain myös ikäihmisille, ja kesän kynnyksellä aloin neuloa Ruukinkartanon hypistelymuhveja.
Rentouttava harrastus. Hypistelymuhvien tekeminen on levinnyt nopeasti ympäri Suomen. Erityisesti Martat ovat tehneet paljon muhveja ja lahjoittaneet niitä muistisairaille. Pikkumuhveja on tehty myös lapsille, sillä niiden hypistely rauhoittaa vaikka satutuokion aikana.
Luukkonen löytää ideoita neulontaan sekä internetistä että käsityölehdistä ja -kirjoista.
– Muhvien tekeminen on ollut ihanaa. Niissä on voinut hyödyntää esimerkiksi erilaisia lankoja ja nappeja. Jouluksi on valmisteilla toinenkin lasti. Neulon muhveja vielä lisää, jotta kaikille riittää omansa.
Luukkonen rentoutuu käsitöiden parissa.
– Olen neulonut koko ikäni, ja voi sanoa, että olen ikään kuin hurahtanut neulomiseen. Minulla on aina kerrallaan meneillään muutama työ, joita neulon vuoron perään. Neulomiseen ei koskaan kyllästy. Itselleni en ole paljon töitä tehnyt, mutta sitäkin enemmän toisille.
Antamisen iloa. Antaminen onkin aina tuonut opettajan uran tehneelle Luukkoselle iloa.
– 80-luvulla aloin neuloa tonttuja. Opettajan kesälomalla oli aikaa aloittaa ajoissa, ja joulun lähestyessä tykkäsin antaa niitä sukulaisille ja koulujen keittäjille ja siivoojille. Joulua ei varmasti tulisi ilman tonttuja.
Aktiivinen käsityöharrastaja jäi eläkkeelle opettajan työstään vuonna 2011.
– Pikkutytöstä asti haaveilin, että minusta tulee opettaja. Valmistuin opettajaksi vuonna 1975, ja 40 vuoden työuran jälkeen jäin eläkkeelle viisi vuotta sitten. Mieheni työ kuljetti myös minua Vaasan ja Etelä-Suomen välillä.
– Viihdyin hyvin koulumaailmassa. Toimin urallani pääasiassa ala-asteen luokanopettajana, ja olin myös kolmella koululla rehtorina. Vaasan kouluista tulivat tutuiksi esimerkiksi Huutoniemi, Ristinummi, Isolahti, Teeriniemi sekä Asevelikylä. Suvilahden koululla opetin kaikista pisimpään.
Perityt taidot. Moni oppilas muistaa Luukkosen käsityötuntien peikkotauluista. Niiden avulla lapset saivat yhdessä työssä opetella erilaisia käsityötekniikoita, kuten ryijysolmuja, virkkausta ja askartelua.
– Pienet lapset oppivat nopeasti sekä käsi- että puutöitä ja ovat onnellisia, kun saavat valmiiksi jotain itse tekemäänsä. Myös pojat tykkäävät tehdä käsitöitä, ja pipot olivat aikanani aina suosittuja. Teimme paljon myös shortseja, joita varten haimme kaupasta maastokankaita.
– Toivon, että kädentyöt saisivat aina jäädä kouluun ja että oppilaat voisivat kokeilla niitä monipuolisesti. Taitoaineissa sanallinen arviointi on tärkeää, sillä se kannustaa lasta.
Nykyisin monille lapsille mummut ja paapat ovat tärkeitä kädentaitojen siirtäjiä. Omat kädentaitonsa Luukkonen sanoo perineensä vanhemmiltaan, jotka ovat aina tehneet paljon erilaisia kädentöitä.
– Isä teki nuorempana puuveneitä, ja äidiltäni olen perinyt rohkeuden käsitöihin. Jo 12-vuotiaana pikkulottana hän neuloi villasukkia ja kypäränsuojuksia pojille rintamalle ja teki paketteja tuntemattomille sotilaille.
Raija Koivisto