Kar­ta­non sa­ta­kie­li he­rät­tää Mat­hil­da Wa­sast­jer­nan eloon – Tör­nä­väl­lä kuul­laan laulua nel­jäl­lä eri kie­lel­lä

Mathilda Wasastjernan roolin näyttelevä Teresa Stürzenberger unelmoi esiintymisestä Euroopan oopperalavoilla.

Kuva: Heidi Piisalo

Nuori nainen astelee pianon ääreen. Hän istahtaa alas ja aloittaa laulannan, joka muistuttaa lintua.

Kyseessä ei ole kuitenkaan mikä tahansa lintu, vaan Kartanon satakieli. Törnävän kartanolla esitettävä museodraama tuo esiin palan kartanon historiaa. Tällä viikolla ensi-iltansa saavan teatteri Arinan esityksen ohjaa Johanna Huhtala, ja käsikirjoitus on Jukka Vierin käsialaa.

Kartanon satakieli kertoo Törnävän kartanon, toiselta nimeltään Östermyran kartanon, viimeisen patrunessan Mathilda Wasastjernan tarinan fiktiivisen henkilökuvan kautta.

– Esityksessä on kaksi Mathildaa: nuori Mathilda edustaa haaveita ja unia, kun taas vanha Mathilda kuljettaa katsojia ympäri kartanoa, kertoo ohjaaja Johanna Huhtala.

Kartanon ja Wasastjernojen historiaa on käsitelty esityksissä Huhtalan mukaan aiemminkin, mutta nyt Mathilda laulaa ensimmäistä kertaa. Klassista laulua sekä kansanlauluja kuullaan neljällä eri kielellä: suomeksi, ruotsiksi, italiaksi ja saksaksi.

– Kaikki kappaleet näytellään auki, joten esitystä seuraa kevyesti suomen kielen taidolla.

Reilun tunnin esityksestä uniikin tekee sen intiimiys. Yhteen esitykseen mahtuu noin 20 katsojaa.

– Harva on nähnyt klassista laulua näin läheltä. Esityksessä kuultava Rossinin aaria tulee kirjaimellisesti syliin.

Aidot kirjeet pohjana

Esityksen pohjana on käytetty Mathilda Wasastjernan 1800-luvulla vastaanottamia kirjeitä.

– Mathildan vastauksia meillä ei ole, joten olemme täydentäneet tarinaa omien teorioidemme pohjalta, avaa esityksen käsikirjoittaja Jukka Vieri.

Nimi Kartanon satakieli juontaa juurensa Mathilda Wasastjernan pikkuserkun, Jenny Lindin, lempinimeen Ruotsin satakieli.

– Tukholmassa asunut Lind oli siihen aikaan suosittu laulaja, ja tartutti Mathildaan laulun palon, Vieri avaa.

Oopperaurasta haaveillut Mathilda meni kuitenkin ajan hengen mukaisesti isänsä päätöksestä avioon.

– Avioliiton myötä Mathilda joutui luopumaan unelmastaan ja päätyi patrunessaksi Seinäjoelle Östermyran kartanoon.

Törnävän kartanon patrunessan Mathilda Wasastjernan saamat kirjeet toimivat käsikirjoituksen pohjana. Kuvassa käsikirjoittaja Jukka Vieri (vas.), ohjaaja Johanna Huhtala ja Teresa Stürzenberger.

Kuva: Heidi Piisalo

Yhteinen haave

Mathildan roolissa nähdään seinäjokinen Teresa Stürzenberger. 25-vuotiasta naista ja Mathilda Wasastjernaa yhdistää haave oopperalaulajan urasta.

– Rooli tuntui heti omalta, sillä Mathildan ja minun tarinassa on paljon samaa. Välillä on vaikea erottaa, kuka on Teresa ja kuka Mathilda, sillä Mathilda on niin samantyylinen kuin minä itse, Stürzenberger pohtii.

Nuori nainen opiskelee klassisen laulun opettajaksi Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Marraskuussa kutsuu vaihtovuosi Italiassa, jonka jälkeen suunnitelmana on suorittaa maisterin tutkinto Keski-Euroopassa.

Stürzenbergerin suuri haave on päästä esiintymään Euroopan oopperalavoilla.

– Olen säästänyt minusta tehdyt lehtijutut ja lähes jokaisessa sanon, että unelmani on esiintyä oopperalavoilla Euroopassa. Se ei ole muuttunut mihinkään.

Kielitaidosta hyötyä

Kahden instrumenttiopettajan tytär on saanut musiikin verenperintönä.

– ABBAn laulun sanoin olen suurin piirtein laulanut ennen kuin olen oppinut puhumaan.

Ensin Stürzenberger aloitti pianonsoiton. Sitten mukaan tulivat klarinetti sekä erikoisempana soittimena saha.

– Laulaminen alkoi olla säännöllistä 13-vuotiaana. Vasta lukion ensimmäisellä uskalsin sanoa ääneen haaveilevani laulajan urasta.

Puoliksi saksalaiselle Stürzenbergerille kielen taitamisesta on ollut hyötyä. Saksa, italia ja ranska ovat naisen mukaan tärkeimpiä kieliä, sillä suurin osa oopperoista on kirjoitettu jollakin niistä. Kappaleiden esittäminen ei kuitenkaan vaadi laulukielen täydellistä hallitsemista.

– Olen esimerkiksi laulanut tšekiksi, vaikka en puhu kieltä sanaakaan. Kappaleet pitää kuitenkin kääntää, vaikka se on työlästä. Niin ajatuksen sanojen takana saa välitettyä yleisölle.