Karijoen Myrkyssä asuvaa Mikko Paanasta, joka täyttää 11. marraskuuta 85 vuotta, hehkuttavat entiset ja osa nykyisistäkin keihäsmestareista ja -valmentajista tuoreessa kirjassa Kaaret ja tarinat, Keihäsmestarit Nevalasta Ruuskaseen.
Kirjan on kirjoittanut mm. Suomen Tietotoimistossa työskennellyt urheilutoimittaja Pasi Rein, joka on ottanut kirjaan 25 mestareiden tarinaa. Mukaan ovat luonnollisesti päässeet kaikki pohjalaiset arvokisamitalistit. Kirja julkistettiin torstaina Helsingissä.
Paananen toimi 1960-luvun parhaiden keihäänheittäjien, Pauli Nevalan ja Jorma Kinnusen valmentajana ja lisäksi Suomen Urheiluliiton keihään lajivalmentajana käytännössä koko 1960-luvun.
– Mikko loi keihäsvalmennuksen ensimmäisen järjestelmän, valmennusryhmän ja leiritykset, muistuttaa Tapio Korjuksen olympiakultaan auttanut valmentaja Leo Pusa.
1960-luvun heittäjälegenda Jorma Kinnunen taas sanoo ykskantaan:
– Paras valmentaja ikinä.
Paananen muistelee kirjassa Tokion vuoden 1964 kesäolympialaisiin valmistautumista.
– Olimme Kuortaneella leirillä aina viikon ja välissä viikon kotona. Leireillä harjoiteltiin vähintään kaksi kertaa päivässä. Kokeilin lepopäiviäkin, mutta ei se onnistunut. Pojat tekivät kaikenlaista, jos ei muuta niin painivat hiekkaläjässä.
Keihäsmiesten ruokkiminen oli oma haasteensa, ja esimerkiksi makkaravoileipiä piti olla tarjolla vielä iltamyöhään.
Leiriviikkojen aikana valmentaja piti huolta myös heittäjien henkisestä puolesta. Kuortaneen urheiluopistolla kävi aliupseereita ampumassa, ja Paananen lisäsi lajin keihäänheittäjien ohjelmaan.
– Pojat ampuivat mielellään ja olivat hyviä siinä, Paananen perustelee kirjassa.
Ampumasessioista oli tosin se seuraus, että Urheiluliiton johto alkoi ihmetellä leirityksen sisältöä, kun kululaskelma sisälsi myös laskuja panoksista.
Nevala voitti Tokiossa olympiakultaa. Kinnunen oli kuudes, mutta hänen aikansa tuli neljä vuotta myöhemmin, kun hän saavutti Mexicossa olympiahopeaa.
Paananen ei alunperin lähtenyt Tokioon, sillä hänen olympiareissuunsa ei liitolta löytynyt rahaa. Apu-lehti kuitenkin haki Paanasen Tokioon onnittelemaan Teuvan Rivakkaa edustanutta Nevalaa. Paananen lähti matkaan lähes suoraan lanttupellolta.
1960-luvun lopulla Nevala ja Kinnunen kilpailivat erittäin paljon, ja keräsivät "ruskeita kirjekuoria" eli pimeitä rahapalkintoja. Paananen esittää asiasta edelleen lievää kritiikkiä tuon ajan suojateilleen.
– He vain kilpailivat eivätkä ehtineet mitään muuta. Molemmat olisivat varmasti tehneet kovempia tuloksia, jos eivät olisi kilpailleet niin paljon. Pyysivät minua manageriksikin, mutten lähtenyt, Paananen sanoo kirjassa.
Mikko Paananen tunnetaan myös ravihevosten kasvattajana ja valmentajana. Hänen hevostensa nimissä oli pitkään alkuliitteenä sana My kantatamma My Savannahin mukaan.
MINNA KALLASVUO
