Ylikonstaapeli Harri Gustafsberg istuu autossa odottamassa pikkukunnan pankkiautomaatin ryöstöä. Rikoksen suunniteltu ajankohta oli paljastunut ja poliisit piirittävät automaattia katseilta suojassa joka suunnalla.
Kyseessä on tavallista poliisitehtävää haastavampi operaatio, joten paikalla on poliisin valtakunnallinen valmiusyksikkö Karhu. Jokaisella Suomen poliisiasemalla oleva iskuryhmä on saanut koulutuksen vaarallisimpien tapauksien hoitamiseen.
Vihdoin kolme mustan maskin päähäänsä vetänyttä miestä saapuu rikospaikalle. Kahdella heistä on rynnäkkökivääri.
Gustafsberg tietää, että nyt pitäisi toimia. Vaikka samantyylisiä tilanteita on uran varrella tullut vastaan aikaisemminkin, miestä alkaa jännittää.
– Mietin, mitä kaikkea tilanteessa voi tapahtua? Ryöstäjät voivat ampua koiran ja minut. Vieressä oleva koira aisti heti epävarmuuteni ja alkoi täristä, Gustafsberg muistelee.
Sressitilassa väärien päätösten riski kasvaa. Gustafsberg tiesi tämän. Hän hengitti muutaman kerran rauhallisesti ja keskittyi oleelliseen. Muutaman sekunnin viiveestä huolimatta roistot saatiin kiinni. Poliisit ja koirat selvisivät ehjin nahoin.
Päätöksiä sekunneissa
Harri Gustafsberg työskenteli Karhussa parikymmentä vuotta. Viimeiset kymmenen vuotta hän oli operatiivinen johtaja.
Mies on ollut monta kertaa hengenvaarassa. Operatiivinen johtaja joutui myös tekemään päätöksiä useiden ihmisten elämästä ja kuolemasta sekunneissa.
– Työ oli joskus pelottavaa ja ajoittain stressaavaa, mutta asiasta ei uran alkuaikoina juuri puhuttu. Poliisikoulussa
Karhusta eväitä uusiin töihin
Paineenalainen päätöksenteko, henkinen suorituskyky, stressinhallinta ja fyysistä toimintakykyä ylläpitävät psykofysiologiset mekanismit alkoivat kiinnostaa Gustafsbergia niin paljon, että hän ryhtyi opiskelemaan ja tutkimaa asiaa 25 vuoden poliisiuran jälkeen.
Nyt mies on filosofian tohtori ja turvallisuushallinnon maisteri. Gustafsberg on kirjoittanut kokemuksistaan Karhussa ja tutkimustyön tuloksista kahdeksan kirjaa.
Suurin osa hänen työpäivistään on koulutusta ja valmennusta. Seinäjoella Gustafsberg puhui Seinäjoen Nuorkauppakamarin yhteistyökumppaneineen järjestämässä tilaisuudessa Framilla.
Puhelin ei saa määrittää elämää
Ihmisen elämään keskeisesti vaikuttava tekijä on mieli ja mielentila. Vaikka monen arki on hektistä ja maailman meno tuntuu pelottavalta, Gustafsberg vakuuttaa, että ihmisellä on voimavaroja sopeutua todella vaikeisiinkin tilanteisiin.
– Stressiä voi hallita. Sen ensireaktiot ovat hälytysmerkkejä muuttuvasta tilanteesta. Harvoin esimerkiksi työ aiheuttaa stressiä, vaan se, että ihminen tulkitsee tilanteen uhkaavaksi, vaikeaksi tai epämiellyttäväksi.
Sodan pelko on monelle nykyään suuri stressitekijä. Gustafsberg muistuttaa, että elämä on valintoja.
– Voihan sodan leviämistä murehtia, mutta se ei auta mitään. Onko etukäteen pelkääminen sitä, mihin haluat aikasi käyttää? Gustafsberg kysyy.
Mies itse ei anna kenenkään määrätä ajankäytöstään. Siksi hän ei esimerkiksi juuri koskaan vastaa puhelimeen.
– Yleensä olen joko luennoimassa tai kirjoittamassa enkä halua, että työni keskeytyy. Jos jollakin on asiaa, hän voi soittaa toimistolle tai jättää minulle viestin. Tämä on toiminut yllättävän hyvin ja asiat on tullut hoidettua.
