Ravintoloiden yhteislauluperinne katosi 1980-luvun puolivälissä, ja karaoke iski siihen vielä viimeisen niitin, kertoo Ikkunan Juomalauluillan päälaulattajaksi tuleva Jussi Raittinen.
Raittinen tietää, mistä puhuu, sillä hän aloitti lauluillat Helsingissä jo 70-luvun alussa satunnaisesti ja sitten jopa neljänä iltana viikossa, kun päästiin seuraavalle vuosikymmenelle.
– Keikat olivat ravintoloissa, mutta arki-iltoina ja alkoivat ihmisten aikaan. Lisäksi silloin annettiin soittajalle riksaa. Tultiin vitonen kädessä toivomaan jotain biisiä, Raittinen muistelee.
Helsingissä yhteislauluvillitys lähti Kappelin Kellarista ja levisi siitä ympäri kaupunkia. Raittisen kantapaikkoja olivat muun muassa Viherkulma, Kipakka, Viisi Pataa ja Annan Pubi.
– Siinä ne olivat kätevästi ihan samoilla kulmilla, missä asuin. Viihdyin niissä ja tutustuin samalla hesalaiseen lauluperinteeseen, Raittinen muistelee.
Siitä hänellä riittää tarinoita, kuten se, miten selvisi Niin gimis on Stadi -kappaleen tekstin kirjoittaja, Veikko Lehmuksela.
– Tämän sotakaveri Sorsan Valtsu kuuli, kun lauloin sitä, ja kertoi, että Veka kirjoitti tämän alun perin joulurunona, korsussa rintamalla aatonaattona 1942.
– Valtsu kopioi sen oitis vahakantiseen vihkoonsa, jonka kanssa käytiin asia korjaamassa 40 vuotta myöhemmin Teostossa. Olin opetellut laulun Alan Miehet -yhtyeen levyltä, jossa oli aivan toiset tekijätiedot.
Raittinen kertoo lauluilloissa kappaleittensa ja niiden tekijöiden taustoista, ja niistä hänellä tuntuu olevan todella paljon kerrottavaa.
– Suomirokkia laulan vain satunnaisesti, mutta Tuomari Nurmion tuotantoa olen kyllä tulkinnut mielelläni. Paras on pysyä omassa tyylissään, Raittinen sanoo.
Hän esittää nyt vanhoja kunnon yhteislauluja oktoberfest-tyylisissä juhlissa, joihin myös ensi viikon lauantaina WsArenalla pidettävä Ikkunan Juomalauluilta kuuluu.
– Trubaduurikeikkoja teen myös yksityistilaisuuksissa, mutta kapakoiden arki-iltojen yhteislauluperinne on kyllä katoavaa kansanperinnettä, Raittinen huokaa.
Raittisen laulatuslistalla on kaikille tutuista Satumaasta Uralin pihlajaan ja Kuubalaiseen serenadiin. Irvin Goodmanin Ei tippa tapa sekä St Pauli ja Reeperbahn ovat myös itseoikeutettuja listalla.
Eikä Raittinen unohda, että Vaasa on kaksikielinen kaupunki. Sån’t är livet ja Jag tror på sommaren löytyvät myös hänen repertuaaristaan.
– Onhan siellä Ikkunan illassa muitakin artisteja, joten varmasti joka makuun löytyy laulettavaa, Raittinen huomauttaa.
Ja jos joku luuli, että trubaduuri Jussi Raittinen on jättänyt The Boys-yhtyeensä, niin ei pidä paikkaansa. Bändi voi hyvin ja tekee keikkaa minkä ehtii.
– Juuri oltiin Ahvenanmerellä Arja-myrskyn aallokossa soittamassa. Ei onnistunut musisointi seisaaltaan, piti hakea tuolit bändille. Onneksi pahin puhuri tuli vasta yöllä, Raittinen naureskelee.
Vesa Koivumäki