Helsingin käräjäoikeudessa jatkuivat tänään kuulemiset, jotka koskevat Helsingin Sanomien lokakuussa 2021 julkaistusta poliisijutusta nostettuja syytteitä. HS kertoi jutussaan muun muassa, että poliisi aloitti suhteen nuoreen mieheen, johon kohdistunutta seksuaalirikosta hän oli tutkinut. Jutun mukaan nuori mies oli juuri täyttänyt 18 vuotta ja poliisimies oli häntä yli 20 vuotta vanhempi.
Salissa väännettiin tänään muun muassa siitä, oliko jutussa esitetty poliisimies tunnistettavissa vai ei. HS:n edustajien mukaan häntä ei yleisesti voitu jutusta tunnistaa. Syyttäjän mukaan mies oli tunnistettavissa ja hänet myös tunnistettiin, mikä aiheutti hänelle kärsimystä.
Syyttäjä vaatii jutun kirjoittaneelle toimittajalle Paavo Teittiselle ja päätoimittaja Antero Mukalle ehdollista vankeutta törkeästä kunnianloukkauksesta ja törkeästä yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä. Syytteessä on myös mies, joka syyttäjän mukaan oli jutun nimetön lähde.
Jutun aikaiselle vastaavalle päätoimittajalle Kaius Niemelle vaaditaan sakkorangaistusta päätoimittajarikkomuksesta. Syytetyt kiistävät syytteet.
Juttu lähti vinkistä
Päätoimittaja ja jutun julkaisun aikaan vastaavaa päätoimittajaa sijaistanut Mukka puolusti omassa kuulemisessaan juttua. Mukka kertoi, että jutun tekeminen lähti toimitukseen tulleen vinkin myötä. Hän sanoi olleensa juttuhankkeessa mukana johdon edustajana kesästä 2021 lähtien ja sen jälkeen keskustellut siitä Teittisen kanssa kasvokkain "puolenkymmentä" kertaa. Hänen mukaansa tiedonhankinnassa käytettiin kaikki käytettävissä olevat keinot ja jutussa pyrittiin "aidosti ja vilpittömästi totuuteen".
Mukka avasi muun muassa harkintaa siinä, missä määrin jutussa on yksityiskohtia ja kuvailua. Hän sanoi, että yksityiskohtia on jutuissa oltava siksi, että niiden täsmällisyydellä osoitetaan lukijalle, mihin juttu perustuu, ja että lehti ei ole "löysin rantein liikenteessä" tai huhujen varassa.
Mukalta kysyttiin, miksi artikkeli julkaistiin. Hän sanoi lähteneensä omassa harkinnassaan aiheen yhteiskunnallisesta merkittävyydestä. Asetelmassa oli hänen mukaansa äärimmäisen haavoittuvassa asemassa ollut nuori ja merkittävän, suomalaisten luottamusta nauttivan viranomaisinstituution edustaja. Hän huomautti, että journalistinen työ ei voi typistyä viranomaisten päätösten uutisoimiseen. Vaikka rikosta ei ole tapahtunut, journalismissa voidaan silti kysyä, onko jokin asia oikein, hän sanoi.
Mukka sanoi, että teki jutun julkaisupäätöksen ja hyväksyi sen kokonaisuudessaan sellaisena kuin se julkaistiin. Syyttäjä kysyi häneltä, onko hänelle tullut jälkiviisaana toisenlaisia ajatuksia julkaisupäätöksestä.
– Voin vilpittömästi sanoa, että ei ole, Mukka sanoi.
Oliko tunnistettavissa?
Aamupäivällä oikeudessa kuultiin jutun kirjoittanutta Teittistä. Häneltä kysyttiin muun muassa jutun kohteena olleen ja nyt rikosasian asianomistajana olevan poliisimiehen tunnistettavuudesta. Syyttäjän mukaan mies oli tunnistettavissa jutusta. Teittinen oli eri mieltä.
Syyttäjä kysyi vielä, epäonnistuiko jälkeenpäin katsottuna poliisimiehen anonymisointi.
– Mielestäni anonymisointi ei ole ollut epäonnistunutta. Mielestäni asianomistaja ei ole yleisesti tunnistettavissa, Teittinen sanoi.
Teittinen kertoi, ettei miehestä kirjoitettu nimellä, koska hän ei ollut sellaisessa asemassa, että hänen nimellään olisi ollut merkitystä. Tunnistettavuuden välttämiseksi artikkelissa ei esimerkiksi kerrottu miehen ulkonäöstä tai työhistoriasta, Teittinen sanoi.
Miehen nimen sijaan merkitystä oli Teittisen mukaan tämän asemalla Helsingin poliisin seksuaalirikostutkijana ja poliisin edustajana, ja siksi nämä seikat päätettiin kertoa jutussa. Teittinen sanoi, että poliisi on merkittävä julkisen vallan käyttäjä ja kyse on myös poliisin luotettavuudesta.
Syyttäjä vetoaa siihen, että kaikesta huolimatta poliisimies kuitenkin tunnistettiin.
Teittisen mukaan kyse oli kahdesta vaihtoehtomedian kirjoituksesta, joista toisessa julkaistiin miehen henkilötietoja. Hänen mukaansa poliisimiehen nimen selvittäminen vaati paneutumista ja useiden eri asioiden ja lähteiden yhdistelemistä. Hän sanoi, ettei toimittaja voi sille mitään, jos jokin "kolmas pahantahtoinen osapuoli" ryhtyy tällaiseen.
Poliisimiestä edustava asianajaja Riitta Leppiniemi nosti esille poliisimiehen tunnistettavuuden työpaikallaan. Teittinen sanoi, että tältä osin anonymisointi ei välttämättä toiminut.
"Sensaatiohakuinen"
Syyttäjän mukaan HS:n artikkeli oli poliisimiestä halventava ja käsitteli tämän yksityiselämää kärsimystä aiheuttavalla tavalla. Siinä vihjattiin syyttäjän mukaan muun muassa poliisimiehen syyllistyneen rikokseen. Syyttäjä katsoo, että poliisimiehen suhdetta aiemmin tutkimansa jutun asianomistajaan sai käsitellä. Asialla oli syyttäjän mukaan yhteiskunnallista merkitystä, mutta käsittelyn olisi pitänyt olla "neutraalia".
Poliisimies on myöntänyt suhteen ja tulleensa tietoiseksi, että nuori mies oli hänen tutkimansa jutun asianomistaja. Hän kuitenkin katsoo, että HS:n jutussa hänestä kerrottiin valheellisesti, halventavasti ja sensaatiohakuisesti ja hänet saatiin näyttämään hyväksikäyttäjältä.
Mies vaatii syytetyiltä 30 000 euron kärsimyskorvauksia. Häntä kuultiin oikeudessa eilen suljetuin ovin.
Teittinen kiisti, että jutussa olisi väitetty tai vihjattu poliisimiehen syyllistyneen rikokseen tai seksuaalisesti hyväksikäyttäneen nuorta miestä. Hän sanoi, että jutussa kuvattiin haavoittuvassa asemassa olleen nuoren miehen kokemusta seksisuhteesta. Siinä esimerkiksi avattiin nuoren miehen ajatuksia siitä, miksi oli suostunut seksiin, vaikka siitä tuli hänelle epämukava olo, ja että aiempien traumaattisten kokemustensa takia ihminen saattaa hakea hyväksyntää ja turvaa tällä tavoin, Teittinen sanoi.
Hän lisäsi, että tällaista käyttäytymismallia tai traumataustaa ei voi ulkoapäin havaita, mutta koulutetulla seksuaalirikostutkijalla voitaisiin olettaa olevan syvällisempää ymmärrystä aiheesta.
Sana "hyväksikäyttö" on Teittisen mukaan laajempi termi kuin seksuaalinen hyväksikäyttö tai yksittäinen rikosnimike. Myös esimerkiksi ihmisen luottamusta voidaan hyväksikäyttää, hän sanoi.
Teittinen: Poliisimies haluton keskustelemaan
Puolustuksen mukaan juttu perustui laajaan lähteytykseen ja esimerkiksi asiakirja-aineistoon. Syyttäjä pyysi Teittistä avaamaan asiaa enemmän, mutta tämä vetosi lähdesuojaan. Lähdesuoja tarkoittaa toimittajan oikeutta olla paljastamatta tietolähteitään.
Teittiseltä kysyttiin, millä tavoin hän oli yhteydessä poliisimieheen ennen jutun julkaisua. Hän kertoi olleensa puhelimitse yhteydessä poliisimieheen useita päiviä ennen julkaisua, mutta tämä oli haluton keskustelemaan asioista.
Teittinen sanoi pitäneensä tärkeänä kuulla miehen kommentit esitettyihin asioihin ja totesi, että haastateltavalla on kuitenkin aina oikeus kieltäytyä keskustelemasta median edustajan kanssa.
Ennen artikkelin julkaisua Teittinen toimitti poliisimiehelle nähtäväksi artikkelin ne kohdat, joissa oli siteerannut tätä. Artikkelia kokonaisuutena ei toimitettu miehelle, mitä Teittinen perusteli alan yleisellä käytännöllä ja journalistisen päätösvallan säilyttämisellä toimituksella.
– Median vakiintunut käytäntö on, että haastateltavat saavat sitaattinsa ja niitä koskevan kontekstin tarkasteltavakseen.
Päätoimittaja Mukalta kysyttiin, miksi HS epäsi poliisimieheltä oikeuden saada vastineensa julkaistuksi lehdessä. Hänen mukaansa vastineoikeuden perusteet eivät täyttyneet. Hän sanoi, että ensisijaisesti jutun kohteella on oikeus antaa kommenttinsa juttuun ja vastineoikeus on vasta toissijainen. Miestä haastateltiin juttuun, ja Mukan mukaan hänen vastineessaan ei ollut uutta tietoa. Lisäksi se sisälsi tietoja, joiden paikkansapitävyydestä toimituksessa oli epäilys.
Jutun aikaista vastaavaa päätoimittajaa Kaius Niemeä oli määrä kuulla oikeudessa tänään, mutta istunnon venymisen takia kuuleminen siirtyi.
Helsingin Sanomia julkaiseva Sanoma Media Finland on STT:n enemmistöomistaja.